Minulle mieleenpainuvimman dokumentin olen kuitenkin nähnyt noin kymmenen vuotta sitten, Madame E :n. Voi kunpa joku teistä muistaisi nähneensä tämän! Seuraava lainaus on Ylen Dokumenttiprojektin esittely kyseisestä ohjelmasta:
”Madame E on intiimi ja hauska muotokuva myrskyläläisestä originellista, Eila Lemmelästä. Madame E on porsitussikalan värikäs emäntä ja taiteen intohimoinen kerääjä. Hän viihtyy yhtä hyvin sikalan possujen joukossa kuin kirkkovaltuustossakin, niin piirtäjien ja maalareiden mallina kuin näyttelyn avajaisissakin.
Taiteellisuus on keskeistä Eilan elämässä: taiteellinen leipomus, taiteellinen joulukuusi, taiteelliset elämää suuremmat hatut. Eilan elämä on ihanaa: se saattaa johdattaa hänet suoraan porsaiden synnytyksestä omaan runotupaan tai taidenäyttelyn avajaiskokkareille. Toisaalta elämä olisi puolinaista, jos ei se joskus näyttäisi myös traagisia kasvojaan.”
Istuin television ääressä ja tuijotin ruutua. Kuin olisin mennyt sisälle tarinaan ja elänyt sen mukana... Harvemmin kohdalle osuu jotakin näin koskettavaa television välityksellä, mutta tämän sanoisin olevan dokumenttien parhaimmistoa, minun mielestäni.
Muistelenhan sitä vieläkin, kymmenen vuoden jälkeen.
Istuin television ääressä ja tuijotin ruutua. Kuin olisin mennyt sisälle tarinaan ja elänyt sen mukana... Harvemmin kohdalle osuu jotakin näin koskettavaa television välityksellä, mutta tämän sanoisin olevan dokumenttien parhaimmistoa, minun mielestäni.
Muistelenhan sitä vieläkin, kymmenen vuoden jälkeen.
Aaahh.. en ole nähnyt kyseistä dokumenttia, MUTTA... Rakastan dokumentteja. Yksi mieleenpainuvista on ollut Cat Stevensin/ Yusuf Islamista kertova.. Uhh, koskettava, kaunis, täyttä elämää... NIIIIIN olisin halunnut tutustua henk. kohtaisesti kys. ihmiseen.. Mut niin.. siis joo, tarkoitukseni oli vaan sanoa kun tuli tuosta kirjoittamastasi mieleen, et uskomatonta miten joskus se dokumentti voi koskettaa.. En niinkään atrkoita jotain köyhyyttää/sairautksia yms.. vaan joitain henkilödokumentteja.. Ykkösellä tuli jokin aika sitten semmoinen, jossa nainen huolehti kuolemaisillaan olevasta miehestään 7-vuotta ja sitä kuvattiin koko sen ajan.. Uhh!
VastaaPoistaIloa sinne ja ihania dokumentteja!
Minäkään en ole tuota dokkari nähnyt, mutta tuon tunteen tiedän kun uppoutuu johonkin mukaan ihan täysin:)
VastaaPoistaMoikkelisMOi!
VastaaPoistaAnni: Hauskaa saada uusi blogituttu! Kiva jos viihdyt toisenkin kerran =)
Ja kyllä, etenkin henkilödokumentit ovat elämän suola! Toinen suosikkiaiheeni on maaseudun (ja miksei kaupunkienkin) kylien ja ihan tavallisten ihmisten elämä.
Mari: Hassua miten vielä näinkin pitkän ajan jälkeen muistan pätkiä Madame E :stä. Olen siis oikeasti vaikuttunut siitä kyseisestä dokumentista =)
Totta! Ne tavallisimmat ihmiset ovatkin niitä erikoisimpia... Maailmalla matkatessani majotuin ihmisten koteihin. Ja tiedätkö, se oli kuin astuisi sisälle noihin dokumentteihin. Rakastin sitä tunnetta. Rakastan muutenkin kohdata uusi ihminen, varsinkin hänen ympäristössään. Olenkin ajatellut useastikin ilmoittautua siihen 'sofa surfing' systeemiin, et majoittaisi ihmisiä maailmalta omaan kotiin ja sit voi matkatessaan mennä heidän kotiin... ilmaiseksi.. Mietin vaan kuka tulisi tänne meille päin..mmm...
VastaaPoistailoa sinne, jatketaan bloggailua ja uusien ihmisten tapailua..JA sitä arkea.