On the Road - Again

Jees. Matkailu on kivaa, mutta kotiin tuleminen on kaksinverroin kivempaa. Viime viikolla tein pidennetyn viikonlopun supistetun suomiturneen. Sinänsä oikein antoisa reissu, sillä siskon ja ystävien tapaamisen lisäksi kotiin löytyivät kauan kaivatut tuoli ja pöytä. Wow! Olen myös enemmän kuin tyytyväinen autooni, joka muuntuu hetkessä erittäin näppäräksi tavarankuljetusvaunuksi, hih...

Tässä The Pöytä ennen lakanpoistoa ja vahausta. Jälkeen -kuvia tulossa myöhemmin...

Tässä vuorostaan kuvissa i-h-a-n-a kirjoituspöydän tuoli, "kestolainattu" siskolta. Thanks!



Matkaa tuli taitettua 815km, paikasta x keski-suomeen ja sieltä monopolikaupunkiin, Helsinkiin. Pienet "sivuoireet" muhkea kilometrisaldo aiheutti, joten hetkeen ei ole suunnitelmissa koskea autoon pidemmän matkailun merkeissä. (Toim. huom. Kolme kertaa kuukaudessa Helsinkiin -reissaaminen oli syyllinen edelliseen lauseeseen.)

Ei sentään, osin tuntemattomienkin maisemien läpi rullailun ansiosta välimatkat taittuivat suht jouhevasti ja vielä kun kelkkaan lisää mukavat pysähdykset mielenkiintoisilla kirpputoreilla ja sisustusliikkeissä niin vóila, erittäin bueno setti. Omannäköinen!

Keski -Suomi osiossa Vaajakoskella poikkesin Pandalla, sekä Naissaaressa joka osoittautuikin kivaksi nähtävyydeksi. Kuvassa oleva kahvila ei ollut vielä aamulla auki...

...mutta sen sijaan tämän paikan aukeamista odottelin malttamattomana autossa jo 10 vaille 10...

Puttipajan Wanha paja -myymälästä olisinkin sitten voinut ostaa vähintäänkin kaiken. Itsehillintää harjoitettuani soin kuitenkin ennakkosynttärilahjan itselleni...

Tycker om -löytöjen sarjaan samalta reissulta kuuluu myös ehdottomasti maalausteline vitosella. Tässä torpassahan ei maalata, mutta taulutelineenä moinen kapistus on mitä mainioin. Ja hei - koska en ehkä ikinä raaskiudu ostamaan sitä Boknäsin Tripodivalaisinta, niin tämähän on hyvä verrokki kolmella jalalla... Mielikuvitusta hyvät ystävät, mielikuvitusta!


Täytyy vielä pohdiskella sijoituspaikkaa.

Kaikkien näiden ihanuuksien lisäksi autossani matkusti majoituskamppeet patjasta lähtien sekä tietysti hen.koht. tavarat muutamalle päivälle. Voinette siis kuvitella hivenen täydehkön kärryni...

Yksi kivoimmista välipysähdyksistä matkan varrella täytyy kyllä vielä mainita, nimittäin Witikkalan kartano. Suosittelen lämpimästi! Kyseinen paikka on tunnelmallinen sisustusliike ja kahvila Jämsän keskustassa, monta pientä huonetta -eli siis kirjaimellisesti kartano- täynnä kaikkea kaunista lattiasta kattoon. Kannattaa poiketa, ihan vain vaikka viihdyttämässä itseään!

Ps. Tuoksukynttiläkausi on avattu. Löysin uuden (?) Puttipajan tuoksun, Valkean joulun. Ihana! Lähempänä joulua täytyy taasen hankkia perinteinen punainen.

Leikkaa, liimaa, askartele

Sain vihdoinkin aikaiseksi muuntaa askartelukärpäsen pureman pään ulkopuoliseksi toiminnaksi. Kivaa!

Leikekirja on saanut täydennystä oikein roppakaupalla, josta seuraavassa kattava kuvapläjäys. Pahoittelen vänkkyrää kuvakulmaa...

Hmm... Pastellisivu on vielä kesken, sillä jostakin syystä kyseisen kollaasin koostaminen oli erityisen vaikeaa. Johtunee pitkälti erilaisesta tyylistä kuin mikä on ominta... Kenties myös vuodenajasta?


Innostuin väkertämään myös jotakin "oikeasti tarkoituksellista", kortteja nimittäin. Toinen kihlaparille ja toinen vastavalmistuneelle.

Yritän pitää yllä tätä mukavaa luomisen meininkiä!

Cosy For Me

Olen loistava kokoamaan kaikenlaisia kasoja ja pinoja ympäri kotia. Hienosti sanottunahan puhuttaisiin asetelmista, hih... Kylläkin puolet, jollei ylikin, on tahattomasti organisoituja sattuman summia. Omaa tyyliäni vain kertakaikkiaan on kerroksellisuus josta syntyy kotoisa look. Ei siis turhan järjestelmällistä! Kaappeihin tosin haluaisin hivenen lisää kontrollia...

Still looking for a chair. Miten ihmeessä se voi olla niin vaikeasti löydettävissä? Samoin kuin sohvapöytäkin. Tällä hetkellä perunalaatikkoversio toimittaa pöydän virkaa...

Julkaisematonta tekstiä

Tällainen bittiavaruuteen painettu sana oli jostakin syystä jäänyt vain luonnokseksi touko - kesäkuun vaihteessa. Outoa. Julkaisen osan tekstiä siis nyt, vaikka kesä on jo kääntynyt syksyyn. Onhan siinä tovi muistelulle minkälaisia ajatuksia tässä pääkopassa on liikkunut yöttömän yön aikaan...

"Pitäisi kyllä enemmänkin elää jalat maassa tässä hetkessä. Osata keskittyä hyviin ajatuksiin ja olla ylpeä tähän astisista saavutuksista ja etapeista. Kai se on jokin peruspessimismi joka laittaa ihmiset yleensä ajattelemaan juuri päinvastoin. Unelmointi ja märehtiminen ovat kaksi eri asiaa.

Toisekseen, ihmisiä ei voi yleistää elämään saman kaavan mukaan. Jos onnellisuus määriteltäisiin matemaattisella yhteenlaskukaavalla, niin tällöinhän ihminen voisi mennä ikäänkuin supermarkettiin ja poimia sieltä parhaat palat matkaansa. Toisin sanoen ihminen päättäisi olla onnellinen tiettyjen asioiden jälkeen? Nou tänks, itselleni ainakin onnellisuus on ennemminkin tunneasia.

Sen lisäksi mielestäni elämä on kehityskaarinen matka. Jos tietyt jutut saavutettuaan ihminen olisi omasta mielestään koonnut elämänsä palapelin, jäisikö vielä tilaa uusille asioille ja ajatuksille?

* * *

Päivän pituus on tällä hetkellä 18h 40min. Aika hurjaa. Yöllä ei tule sellaista kunnon pimeää yötaivasta, vaan juuri kun hämärä on laskeutunut alkaa taivaanrannasta kajastaa jo uusi päivä. Lintujen konsertti alkaa hyvissä ajoin, sanoisinko että viimeistään siinä kolmen maissa yöllä.

Kesäyö tuoksuu ja väkisinkin mieleen juolahtaa ajatus siitä, että malttaako tässä käydä nukkumaan ollenkaan... Kuin maailmalla olisi jotakin mieletöntä tarjottavaa juuri sillä hetkellä. Missä on kamera? Taitaa kuitenkin olla niin ettei sellaista hetkeä pystyisi vangitsemaan kuvaan... Superkutkuttavaa hektisyyttä on kuitenkin ilmassa jonka aiheuttajana on luonnon vehreys ja kesän jälleennäkeminen. Ihanaa!

Pitäisi kyllä enemmänkin osata elää jalat maassa ja tismalleen tätä kuluvaa hetkeä. Se on juurikin se jokin pessimismi joka saa ihmiset yleensä haikailemaan niitä asioita mitä ei ole saavuttanut (vielä) tai sitten on mieletön vimma suunnitella tulevia juttuja."

Näin meillä... Maapallo mataa samaa rataa, ajatukset myös. Samoja ajankohtaisuuksia hetkestä toiseen.

And- Action!

Kamera käy. Tosin linssin toisella puolella oli sen verran liikkumattomia kohteita, että mukaan ei tarvittu tyyppiä joka napsauttaa sitä hauskaa mustavalkoista läpyskää kuvauksen alussa. Pienen googletuksen jälkeen läpyskälle löytyi oikeakin nimi: Klaffi. Jääköhän keneltäkään koskaan sormet väliin?

No anysay, olen löytänyt puolen tunnin ajomatkan päästä jotakin oivallista, nimittäin ilmaisen kierrätyspaikan eli hyötyjäteaseman. En tiennytkään että tänä päivänä voi vaan hurauttaa jonnekin ja kahmia vaikka mitä mukaansa sekä ajaa pois, maksamatta mitään. Epäilen kyllä vahvasti saaneeni aikaan mojovat naurut kun kysyin "Jeanne d'Arkeille" hintaa...

En vielä viime vuonna voinut kuvitellakaan hakevani havuja ja ripustavani vanhat ruosteiset luistimet seinälle, mutta vahvasti alkaa näyttämään siltä että tänä talvena se tulee kokeiltua. Mutta hei, kyseessä oli sentään ilmaiset aarteet!

Muuten paikka oli -hmm... -hitusen epäsiistihkö, mutta toisaalta taas vie pois- tyyliin sieltä olisi voinut löytää oikein käyttökelpoistakin tavaraa. Esim. huonekaluja jne. Tällä kertaa yritin suoriutua ikkuna ja ovi -osaston ohi silmät puoliummessa, sillä valikoima oli melkolailla laaja. Toiset paremmassa kuosissa kuin toiset, mutta hinnan olemattomuuden takia olisin voinut harkita muutamaakin eri juttua mukaan otettavaksi... Onneksi en omista pakettiautoa! Olin jopa pienesti ylpeä itsestäni poistuessani sieltä vain ruostuneiden luistimien kanssa.

Sensijaan pienehköä pettymystä koin kun en edelleenkään onnistunut löytämään vanhaa puutuolia kirjoituspöydän kaveriksi. Kummallista kyllä kun kyseessä ei ole renesanssi 1500 -luvulta, vaan ihan perusmööpeli jollaisia on ennen vanhaan ollut joka toisessa torpassa. Muutamia yksilöitä olen nähnyt, mutta kohtuuttoman hinnan takia olen jättänyt ostamatta. Luotan siihen että oikea hinta-laatusuhde tulee vielä eteen jossakin.

Tuolitonna en kuitenkaan palannut tämän päiväiseltä reissulta, sillä pidempään ajatuksissa on siinnellyt ohjaajantuoli. Tänään sitten kyseisen jakkaran onnistuin bongaamaan eräästä realisointiliikkeestä. Kysyin puutuolia ja myyjä ehdotti tätä, ei huono! Vielä kun hinnasta lähti puolet pois pyydetystä niin kiitos ja hei, nappasin sen mukaani ja jatkoin matkaa. Pientä fiksailua, mutta vain pientä, niin se on juuri sellainen jota olen halajannutkin. Ja hinta... 5€.

Työkirjoituspöytä muutti eteisestä olohuoneeseen. Tulikohan näistä kahdesta pari, vaikka kuvittelin ohjaajaa ostohetkellä eteiseen?

Just an Ordinary Home

Kokeilin kollaasia pitkästä aikaa. Picasa on kyllä mainio ohjelma! Sormet syyhyävät myös paperisten askartelujen kimppuun, mutta miksi ihmeessä viesti ei välity aivoihin asti ja saisin jotain aikaiseksi asian suhteen? Höh.

Ps. Klikkaamalla kuvaa se aukeaa suurempana.