Stairs Again

Kertaalleen nähty, mutta toimivaksi kokonaisuudeksi osoittautunut sisustuskonsepti makuuhuoneessa jatkuu samoilla aineksilla viime syksyn malliin. Hivenen ehkä tylsähköä uutuudenpuutteessa, mutta onhan peilihylly kokenut pienimuotoisen uudistuksen valoilla ja risugirlandilla...

Tarkoituksenani oli kurssilla tehdä pienehkö girlandi kaarikranssitekniikkaa kokeillakseni. Jättiläismäisen lopputuloksen jälkeen mietin sille sijoituspaikkaa ulkotiloja myöten, mutta sattumankaupan lopputuloksena se päätyi yllättäen makuuhuoneeseen...

Harmi kun en muistanut siirtää unelmaa muualle kuvien ajaksi. Se vielä miettii paikkaansa... Dream -teksti siis.

Luonnonmateriaalit rules!

Risuista ja männynkävyistä

Luonnonmateriaalit, ne ovat koukuttaneet viimeisimmäksi. Täytyneekin rientää metsäreissulle ennenkuin maa jäätyy ja kaikki ihanuudet peittyvät lumen alle... Todellisen herätyksen tähän aiheeseen koin osallistumalla kaksipäiväiselle kurssille, jossa väänneltiin kransseja ym. monestakin materiaalista muutamalla eri tekniikalla. Hauskaa oli!

Tekemisen meininkiä. Valmiita pohjia, koristelun suunnittelua...

Suht'koht valmista. Mietinnässä vielä ruutunauhan kieputusta ja muutama pieni yksityiskohta, ehkä...

Sormet syyhyten jään odottamaan josko keväälle saataisiin jatko-osa, oli niin kivaa!

T niinkuin tunnustus

Sain jokin aika sitten Kreativ Blogger -tunnustuksen Katilta Punaisesta torpasta. Lunastan lupauksen ja kerron itsestäni seitsemän asiaa, mutta tavoista poiketen en jaa sitä eteenpäin. Monella se jo onkin ja niin monelle se kuuluisi, että jätän jakotehtävän suorittamatta tällä kertaa. Kiitos Kati tunnustuksesta!

1. Ympyröin aikakausilehdestä viikon must see -televio-ohjelmat.

2. Vien harvoin matot ulos (liiiiiian harvoin).

3. Vaihdan auton renkaat miesavusteisesti pääosin itse.

4. Inhoan pihakalusteiden roudaamista varastoon.

5. Suosin tietyn bonuskortin liikkeitä. Suorastaan pelottavissa määrin... Olenko tehnyt itsestäni bonusaddiktin?

6. Käytän harvoin silmänympärysvoidetta. Ja ihmettelen ääneen rypistyviä kasvoja...

7. Hankin hyvät kotimaiset sarjat itselleni dvd:nä.

Tällaisia tällä kertaa!

Tahtoisin nää...

Pakkohan se on pienen hiljaisen taistelun jälkeen myöntää, että onhan näissä jotain tosi hilpeää.

Ugg -kuva lainattu täältä. (www.brandos.fi)

Ymmärrän kyllä, että kyseiset popot saattavat olla loskasäässä mitä kehnoimmat kulkimet (tai ainakin uskottelen vahvasti itselleni niin), mutta saahan sitä haaveilla... Mikäli Veikkaus suo viikonloppuna antimiaan tähän osoitteeseen, laitan tilauksen vetämään. Heti.

Kaunis

Tänään kuvattu muutaman auringonsäteen siivittämänä. Kaunista!

Talveutuminen

Heräsin aamulla syksyyn, illalla oli talvi. Kummallisen nopeasti se aina tuntuu tapahtuvan, mutta taitanee kuitenkin olla vain muutaman päivän ilmiö tämän hetkinen näkymä. Ainakin toivottavasti, sillä tämän viikon suunnitelmiin kuului tehdä pahasti rästiin jääneet pihatyöt...

Mikäli lumet jäävät maahan niin olen lupautunut aloittamaan seuraavaa tilkkupeittoa. Itselle.

Tosiasiassa kuitenkin toivon, että pääsisin pihalle heilumaan sen haravan kanssa.

Arjen estetiikkaa

Purkitetut kertaalleenpakatut Elovenakeksit, siinä uusin keksintö. Itseasiassa yllättävänkin käytännöllistä, eikä tarvitse tuijotella sitä pahvipakettia. Kauneuden tähden siis... Yllätin itseni myös ostamalla näkkileipää vain ja ainoastaan paketin ulkomuodon perusteella. Jep jep.




Hetki sitten kohtasin myös kerranvuotista vanhenemista. Sellaista ei missään nimessä tapahdu joka päivä, koko ajan ja jatkuvasti... Ovenkahvassa odotti kassi ja oikein mieluisa yllätys- Bloomigvillen tuikkukipot ja pala mitä herkullisinta tuorejuustokakkua! Vain tosiystävä tekee tällaista, kiitollisena vieläkin täällä!

Muitakin ihania juttuja sain lahjaksi, mm. nämä suloiset emalipurnukat. Ihanat!

Kuvissa vilahdellut laatuviinilaatikko on myöskin uusi tulokas tässä torpassa. Mietin mahdollista pintakäsittelyä, mutten missään nimessä halua peittää joka sivulla näkyviä hienoja tekstejä. Hmm...

Ensimmäinen - First - Den första

... muttei toivottavasti viimeinen! Tästäkin oli alunperin tulossa tuotos itselle, mutta kyseinen yksilö alkoi niin kovasti muotoutua pojan näköiseksi joten päädyin antamaan sen kummipojalleni synttärilahjaksi. Herra X - 5 vee - oli kyllä huomattavasti enemmän mielissään Oikeasta lahjasta, Autot -leffasta nimittäin. Tunnen silti peiton menneen oikeaan osoitteeseen!

Working on. Numeroissa paria eri päällikangasta sekä liimattua tukikangasta taustalla.

Käsintikkauksia kaikissa muissa paitsi numeroruuduissa.

Nestorin piti lähteä mukaan lahjanvientireissulle, mutta Hups, unohdin hänen korkeutensa vahingossa kotiin...

Täytynee ottaa uusi aloitus sen oman tilkkupeiton suhteen. Mutta sitä ennen projektoin jotakin "pienempää"!

Kivaa viikonloppua!

New Chair

Hih... Nyt en kyllä vähään aikaan hanki uusia huonekaluja. Oikeasti! Johan tässä saa kohta harkita jonkun lisäsiiven rakentamista kun kalusteet lisääntyvät joka viikko... No anyway, menin tutun luokse kirpparin ennakkokatselmukseen tarkoituksena tsiigailla käsityöjuttuja, kankaita yms yms. ja niitä kyllä löytyikin. Mutta koomisinta oli että samaan pakettiin lähti myös rottinkituoli...

Tosi hyvä istua moinen jakkara, eikä vaatinut osakseen kuin pientä pehmusteen fiksailua. Onkohan näillä tuoleilla jokin oikeakin nimi, huvilamalli? Itselleni mieleen tulee lasinen pitsikuisti johon tämmöinen sopisi todella hyvin. Dreaming, dreaming...

Eteisen sisustus meni tuolin myötä uusiksi. Maailman vaikein esinekokonaisuus, stereot, muuttivat perunalaatikoiden myötä eteiseen...

J'Adore tien Blog

Hattarakarusellista pyörähti tunnustus, kiitos!

On mukavaa saada kommentteja ajatuksistaan ja kuvista, käydä siis vuorovaikutusta vaikkakin tuntemattomien ihmisten kesken. Avainsanana onkin samanhenkiset ihmiset, jees! Ja tällainen tunnustuksen saaminen onkin sitten ihan extrasuperjuttu.

Olen niin sujahtanut blogimaailmaan, ettei arkipäivä enää taitaisi tuntua samalta ilman pyörähdystä katsastamassa kuka on päivittänyt ja mitä. Koukussa ollaan, tunnustan.

***

Saamaani tunnustukseen liittyy seuraavanlainen tehtävä:
Tunnustuksen saajan kuuluu kertoa viisi itselle tärkeintä asiaa ja jakaa tunnustusta eteenpäin viidelle.


Ja tässä valikoidut vastaukset:

1. Terveys. Ei liene kovin kummallista, että tämä on ykkösenä. Jotta voi rakastaa muita, täytyy ensin rakastaa itseään. Toivon itseni ja muidenkin muistavan arvostavan itseään ja terveyttään.

2. Perhe, ystävät, työ. Arjen voimavaroja, tärkeitä.

3. Luovuus. Olisi tuskallista jollen osaisi kanavoida luovuuttani ulos erinäisinä asioina. Pidän myös siitä, että se on hyvinkin monisyistä.

4. Koti. La maison est ou le coeur est. Koti on siellä missä sydän on.

5. Elämän taju. Olen sitä mieltä, että elämässä on kyse jostakin paljon suuremmasta kuin vain oman onnensa etsimisestä (ja löytyykö se etsimällä?). Kyllä onni tulee jokaiselle silloin kun se on tarkoitettu tulevaksi. Oletko varma että huomaat kaiken hyvän arjessa? Usein eletään sitten kun -elämää... Minäkin.

Olen yrittänyt tietoisesti alentua pilvilinnoista kerrosta alemmaksi ja alkaa tarkastella jokapäiväistä elämää uusin silmin. Aina välillä tulee eteen asioita jotka muistuttavat ettei elämästä voi ikinä tietää mitä kenenkin matkaan on varattuna. Loppupeleissähän arki on jokapäiväistä elämää, miksei siitä siis yrittäisi tehdä mielekästä itselle ja muille. Ja ainakin minulle tärkeämpää ja merkityksellisempää on pieni huomaavaisuus arkena kuin suuri muistaminen juhlana.

Hmm... Olen kuunnellut viime aikoina kummallisen paljon Vesa -Matti Loiria. Hienoa syvällistä tulkintaa, kuten esim. tämä alunperin CMX:n Pelasta maailma.

Ja sitten seuraavaksi tunnustus eteenpäin:

Anni's Little Corner

Wanhatar

Valkoista pellavaa

Leinola

Diagnoosi: Sisustusmania

Jk. Palatakseni vielä kohtaan viisi, niin unelmoida ja haaveilla pitää, ehdottomasti. Jossakin mainittiin juuri mm. parisuhteen saralta, että yhteiset unelmien kohteet lähentävät niiden toteutumista!

Ahaa

Lokakuun ensimmäinen. Tässä pari päivää sitten valaistuin erään asian suhteen siinä määrin, että vakuutuin sittenkin omaavani jonkinasteista päättelykykyä. Hyvä minä!

Ainakin seitsemän tähden suoritus...


Istuin tuolilla suorassa, könöttäen ja vinossa, välillä nojasin pöytään ja oleskelin ties miten päin. Uppouduin, fiilistelin ja ihastuin, suorastaan janosin lisää. Koin ahaa -elämyksen jo ensimetreillä. Tunsin itseni myös tyhmäksi. Eihän sitä ihminen voi kaikkea tietää, eihän? Löysin Villaketun blogin. Ihana, jouheva, mielenkiintoinen ja inspiroiva.

Ja mikä parasta, blogimaailma kohtaa television. Villaketussakin vilahtava Ratula on kirjoittajan kesäpaikka, jossa on kuvattu mitä mielenkiintoisin lifestyle ohjelma. Tuunausta, käsitöitä, ruokaa, mielenkiintoisia vieraita... Suomenkielinen Strömsö siis. Tänään illalla tulee osa kaksi joten sitä odotellessa!