Uusia Vuosia

Savunhajua ja saunatunnelmia

Piipahdin muutama päivä sitten tiettömien teiden takana, ystävättäreni mökillä saunomassa. Tai no ehkäpä äskeinen oli hiukan liioiteltua, sillä kunnon talvikelistä huolimatta tiet olivat perille asti moitteettomassa kunnossa.

Pitkään suunniteltu mökkivierailu ajoittuikin yllättäen keskelle talvea, joten olihan siinä kyllä aivan omanlaistansa tunnelmaa. Pirtti oli vielä hiukan viileä saapuessani. Onnekseni olen ennenkin harrastanut talvimökkeilyä, joten ymmärsin varustautua kunnon kerrospukeutumisella villasukista ja töppösistä lähtien.

Tuvassa tuoksui mukavasti vieno savunhaju lämmittämisen seurauksena. Hmm - hiukan aikaisemmin kyseinen tuoksu ei kuuleman mukaan ollut ollut niin nautinnollinen kuin minun saapuessani mökille...

Mökin pihapiirissä oli ihania pikkuaittoja.

Ja sauna joka nökötti erillisenä rakennuksena pihan perällä. Pimeässä luulin sitä ensin kaikessa söpöydessään leikkimökiksi...

Ihania olivat taivaan tuhat tähteä (jotka näkyivät todella hyvin kaiken muun oheisvalon puuttuessa) sekä ulkosauna. Sauna jossa voi helposti aistia eri sukupolvien istuneen niillä samaisilla lauteilla ja nauttineen Saunan ihanista löylyistä. Mukavaa!

Kaupunkilaisena maalaisena muistin taas kirkkaasti arvostavani tällaisia kokemuksia.

Efter Jul

Joulu oli.
En usko vieläkään että luminen sellainen. Viime vuosina nähtyjen nurmikkomaisemien jälkeen on ihanalla tavalla käsittämätöntä lumiset näkymät. Ihan kuin joskus ennen vanhaan jolloin ei tarvinnut pohtia onko jouluna lunta vai ei.

Tapaninpäivän maisemaa.



Joulun ihanimpiin asioihin kuuluu mielestäni antamisen ja saamisen ilo. Joka vuosi suunnittelen antavani lahjoiksi enemmän itsetehtyjä paketteja, mutta kummasti sellaisten lahjojen toteuttaminen on hiukan ontuvalla tolalla vuodesta toiseen. Havahdun mukamas liian myöhään tehdäkseni yhtään mitään. Heh, ihankuin joulu olisi muka joka vuosi eri aikaan..

Jospa siis jälleen kerran suunnittelisin tsemppausta ensi vuodelle ja aloittaisin askartelun hyvissä ajoin.
Jk. Tänä vuonna sentään Yksi lahja oli itse tehty.

Elämäni ensimmäinen Tildailu, Hyvänyönenkeli kummipojalle.

Valkoista joulua

Jouluntoivotuksia. Varmaankin juuri joulusta johtuen onnistuin laittamaan kuvan niin, että klikkaamalla se aukeaa suuremmaksi. =)

Tunnelmointia

Tänään vain kuvallista kerrontaa linssin läpi tutkailtuna.




Odotellaan vielä muutama yö luukkua numero 24.

Puu kaatuu joulun alta

Kävin kuusimetsällä, minisellaisella, sillä mukaani lähtenyt vihertäjä on sypressi. Hmm... Uusi tuttavuus joten olisikohan jollakin jakaa jonkinlaista hoito-ohjetta? Joulukasvivillitykseni on hiukan ryöpsähtänyt käsistä, sillä hamstrasin lisäksi myös yhden valkoisen joulutähden...

Sisustukseen tälle joululle kaavailtu tummanruskea -luonnonvalkoinen väritys on onnistunut kohtuullisen hyvin, lopputulos näyttää joululta ilman sen ihmeellisempiä koristeita.

Tunnelma syntyy kynttilöistä, valoista, joulukasveista ja -tuoksuista. Rauhoittumisesta.

Kuvissa joulumarkkinoilta löytämäni koruttoman kaunis sydän.

Kiire, hoppu ja hässäkkä

Ihanaa, lunta näköpiirissä! Ja sitä myöten myös lumitöitä.
Kun ostaa lapion, haluaisi kolan. Jos hankkii kolan, tahtoisi lumilingon. Lingon saatua pitäisi olla traktori. Onkohan tämä periaatteellista tyytymättömyyttä johon tulee sorruttua monessa muussakin asiassa?

Omiin pihaneliöihini riittää lumityövälineeksi onneksi yhdistelmä listan kahdesta ensimmäisestä, suurempien alueiden lumityöt hoituvat huoltoyhtiön toimesta ostopalveluna. Mielenkiintoista kyllä tänä talvena laajentunut hyvä palvelu myös pihapolkujen siistimiseen, sillä Mystinen Kolailija on jatkanut salaisia palvelujaan. Jaa-a, nähtäväksi jää näinköhän todellakin joudun niihin kahvinkeittopuuhiin keväämmällä...

Joulunalusaika on tuntunut sujuvan aikamoisella sykkeellä. Kaipaisin hetkeä jolloin voisin vain istua alas ja hengähtää, antaa joulurauhan laskeutua oikein kunnolla. Miten sitä ei ikinä muista joulun tulevan melkein kuusipuun takaa, joka vuosi yllättäen samaan aikaan? Ensi vuonna aloitan jouluvalmistelut kesäkuussa ilman sen kummempia pohdintoja onko liian aikaista vai ei.

Ompelukone on surissut verhoa, tuolinhuppua, tyynynpäällistä ja vaikka ties mitä. Iski siis mieletön inspiraatio päälle. Pipareista saadun sokerihumalan korvikkeeksi leivoin uudet hiukan kestävämpää mallia, savesta nimittäin...


Tästä eteenpäin yritän rauhoittua ja keskittyä olennaisimpaan, siihen miltä joulu Minusta tuntuu.

Jouluista

Pyörähdin tänään kaupunkimme tunnetuimmilla joulumarkkinoilla. Mukavaa, etenkin kun sain ystäväporukan kyläilemään luokseni markkinoiden merkeissä.

Itse suoriudun paikalle jo pelkän tunnelman takia, mutta tulihan sieltä tunnetusti löydettyä myös kotiintuomisia. Mielenkiintoisimpana ostoksena pidän kyllä ehdottomasti risuista väänneltyä Taikasauvaa.. Laitan kuvan myöhemmin kunhan ensin opettelen käyttämään sitä.

Täytyy testailla tarvitaanko tehosanaksi Simsalabim vai kenties Ananasakäämä... Vai peräti Abrakadabra? Hmm..Täytyypi kaiketi suoriutua kirjastoon lainaamaan jokin Taikateoston Opaskirja Aloittelijoille. Hih..

Kaunis, niin kaunis tuliaislahja Ystäviltä.

Markkinat olivat oikein mukavat, ainut pieni kritiikki tuli siitä miksi myyjät korjaavat pöytiään pois jo reilusti ennen tapahtuman sulkeutumista. No mutta toisaalta, säästöähän se oli meille... Mukavaa kyllä, että tällaisia tapahtumia on Suomi pullollaan. Kiinnostusta olisi ollut pyörähtää myös Loviisassa katsastamassa Wanhan ajan joulukoteja, mutta ehkäpä ensi vuonna suunta sinnepäin.

Kynttiläkruunun koristelu -leipomista.

Hmm... Puolet pipareista on kadonnut jonnekin. Ö-höm.. *slurps*

"Maistuis varmaan sullekin." Vai maistuisiko?

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.

Jk. Viime päivien musiikkina on ollut Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen -levy. Jopa siinä määrin, että odottelen kauhulla jonkun naapureistani tulevan takavarikoimaan kyseisen teoksen...

Muistatko millaista on

1 olla rakastunut

2 nauraa niin paljon että vatsaan alkaa sattua

3 lämmin kylpy

4 ei yhtään jonoa kaupassa
5 erityinen katse

6 saada e-mailia

7 ajaa uudella hienolla tiellä

8 kuulla lempikappaleesi radiosta

9 maata sängyssä ja kuunnella sadetta

10 lämmin pyyhe

11 löytää alennusmyynnistä sellainen paita, jonka haluat

12 suklaapirtelö Tai vanilja Tai mansikka

13 tunteja pitkä puhelu

14 vaahtokylpy

15 hihittää niin, että kyyneleet valuvat silmistä

16 hyvä puhelu

17 rantahiekka

18 löytää rahaa vanhan takin taskusta

19 olla huvittunut omista jutuista

20 puhelu, joka soi monta kertaa

21 juosta edestakaisin kastelulaitteen läpi
22 nauraa ilman mitään syytä

23 että on ystäviä, joita voi kehua toisille ystäville

24 hymyillä vanhalle tarinalle sisäisesti

25 ystävät

26 kohdata, joku joka puhuu sinusta hyvää

27 herätä ja huomata, että saa nukkua pitkään

28 ensisuudelma

29 saada uusia ystäviä tai kokoontua yhteen vanhojen kanssa

30 leikkiä lemmikin kanssa

31 kun joku leikkii hiuksillasi

32 suloiset unet

33 tuore kahvin tuoksu

34 huviretki hyvien ystävien kanssa

35 keinua tosi korkealle

36 paketoida joululahjoja

37 laulaa tosi korkealle, kun olet ihan yksin, ilman että tunnet itsesi tyhmäksi

38 kuunnella todella hyvää musiikkia

39 saada katsekontakti hyvännäköisen vieraan kanssa

40 voittaa todella vaikeassa pelissä

41 leipoa... pikkuleipiä, pullaa, pizzaa tai piirakkaa

42 saada kotitekoinen lahja ystävältä

43 olla yhdessä ystävien kanssa

44 nähdä ystävien hymyilevän ja nauravan

45 pitää kiinni sen kädestä kenestä pidät

46 saada hali

47 tavata vanha ystävä ja huomata, että olet itse muuttunut parempaan suuntaan

48 laskea liukumäkeä uudestaan ja uudestaan

49 nähdä jonkun ilme, kun hän avaa sinulta saamaansa lahjaa

50 nousta sängystä joka aamu ja ajatella, että on tulossa mahtava päivä

51 olla terve

Tällainen listaus kiersi jokin aika sitten sähköpostissa ystävältä toiselle. Yhtään en tiedä kuka sen on kirjoittanut, mutta Iso Kiitos sille joka tämän on kehitellyt.

Ajatuksella luettuna olisin onnellinen jokaisesta näistä, mutta joutuessani itse laatimaan listaa, en todennäköisesti muistaisi puoliakaan kyseisistä kohdista. Myönnän sortuvani usein ajattelemaan asioista liian monimutkaisesti.

Jokin aika sitten Ylen Priima -ohjelmassa oli vieraana Isä Mitro.

Pidän suuresti hänen persoonastaan ja kyvystään puhua koskettavasti ja vakavuudella, silti pienen huumorin höystämänä. Hän on myös erittäin taitava luennoitsija (olin syksyllä hänen luennollaan), joka käyttää rauhallisia äänenpainoja ja saa ihmiset oikeasti ajattelemaan asioita (minut ainakin). Ohjelmassa hän puhui keskittymisestä omaan itseensä, ja suhtautumisestaan sairastamaansa masennukseen.

Mieleeni jäi hänen ajatuksensa siitä, miten elämästä on tullut liian hyvinvoivaa sekä nykyisin vallitseva pakonomainen pätemisen ja onnistumisen tarve. Mieleenpainuvin asia kuitenkin koko ohjelmassa oli suoraan häntä lainatakseni: Oppia pelastamaan mitä pelastettavissa on pahimmistakin onnettomuuksista.

Hmm... Ajattelemisen arvoisia asioita. Rauhallista Itsenäisyyspäivän seutua kaikille!

Minä ja Hän

Hän tuli pariksi päiväksi visiitille. Tai oikeastaan se oli minun ideani, Hän taipui tahtooni Erään suostumuksella ja lähti mukaani. Tulomatka ei ollut hiljainen, vaan sujui pikemminkin äänekkäissä merkeissä. Hän ei varmaankaan ollut tyytyväinen matkalle sijoitettuun kauppareissuun joka pidensi matkantekoaikaa...

Perillä Hän pyöri uteliaana ympäri asuntoa, ensimmäistä kertaa kun oli visiteeraamassa kyseisessä paikassa. Tovin miettimisen jälkeen Hän käpertyi viereeni sohvalle. Oi, molemminpuolista hykertelyä ja tyytyväisyyden tunnetta.

Näinä parina päivänä Hän on tullut perässäni vessaan, istunut vastapäätäni keittiön pöydän ääressä asiantuntevan näköisenä (ompelin tyynyliinoja) ja katsonut kanssani televisiota.

Sanoisinpa että hetkittäin koen Hänen suorastaan henkilöityvän... Ja miksikö näin? Siksi että Hän omistaa neljä jalkaa ja maukuvan äänen, kyseessä on siis ystävältäni lainassa oleva kattimatti. Suloinen pakkaus!

Ps. Palautan Hänet muutaman päivän päästä takaisin Eräälle, sillä en kertakaikkiaan saa tehtyä juurikaan muuta kuin seurusteltua Hänen kanssaan. Vai pitääkö sitä aina yrittää olla niin tehokas?

Let's Glo(w)

Wouw. Olenkohan jo sen verran toipunut viikonlopun luksuksesta, että kirjoittaminen sujuisi...

Matkailin pääkaupunkiseudulle hyvän ystäväporukan kanssa. Perinteeksi on muodostunut retkeillä syksyisin yhdeksi yöksi tasokkaaseen hotelliin ja yhdistää reissuun jotakin mukavaa ohjelmaa. Viime vuonna teatteri aiheutti sen verran aikataulutusta, että tällä kertaa keskityimme vain kaupungilla pyörimiseen ja atmösfääristä nauttimiseen.

Päiväsiideriä, kahvilakulttuuria ja shoppailua.. Mukavaa!

(Kuvat Pentik Joulu 2008 -kuvastosta.)

Normipäivä: Hotellissa kylvyn jälkeen kymmenen kilon painoinen kylpytakki päälle ja tossut jalkaan...Ei valittamista!

Illalla hyvää ruokaa ja punaviiniä... Sanoisin että on etuoikeus kuulua tällaiseen ystäväporukkaan!