Mihin matkalla?

Kuva -arvoitus: mihin olen menossa loppuviikoksi? Kuvavinkkinä mainittakoon että ylärivillä on aika, alarivillä loppunopeus. Matka: 402,33m.

Mikäli arvoitus ei auennut niin olen menossa melkoisen vauhtilajin pariin Alastarolle, EM -tason kiihdytysosakilpailua katsomaan! *klik* Huiman nopeat autot ja moottoripyörät ottavat toisistaan mittaa reilun 400 metrin matkalla ja lajittelevat sijoituksiaan kohti sunnuntain palkintosijoja. Varikot täyttyvät ympäri eurooppaa tulevien tiimien kuljetus -ym. kalustoista ja katsomot pullistelevat lajista kiinnostuneista ihmisistä. Mukavaa!

Mikäli sää hellii viime vuotiseen tapaan, niin sanoisin että aikansa voi käyttää paljon huonomminkin kuin nauttiessa auringon lämmittäessä tästä huikaisevan kiinnostavasta moottoriurheilulajista!

Unionin Baari

Kokeilin kuvansiirtopaperia ensimmäistä kertaa ja ahneuksissani aloitin heti A4 -kokoisella kuvalla... Hyvin onnistui! Unionin baari -tyynynpäällinen päätyi 44v -hääpäivälahjaksi heille joiden stoorin alkuun Union liittyy vahvasti.





Nippu käyttämättömiä kuvansiirtopapereita odottelee kaapissa...

Meneillään

Työn alla on suunnittelua ja toteutusta (tai ainakin ajatusta toteuttamisesta...) mm. nojatuolien päällystys (2kpl), ompelujuttuja, askarteluhommia, REMONTTIA... Hih!

Ei tulisi elämästä mitään ilman projekteja, se on todettu miehekkeen kanssa yhteen ääneen. Mutta se ovatko ne never ending -mallisia onkin sitten ihan toinen juttu...


On lohdullista ja ihanaa nähdä kesken olevien hommien nytkähtävän eteenpäin. Tosin hauskasti ajatellen sehän tuo tullessaan lisää projekteja, seuraavien työvaiheiden suunnittelua ja ideoimista...

That's life, odottamattomien ja odotettavissa olevien asioiden odottamista. Mielenkiintoista!

Matkalla Part.1

Helsinki- Vantaa su 22.5.2011 ennen aamukuutta.


Kohde: Kreikka. Saari: Samos. Kylä: Pythagorion.


Laskeutuminen saarelle oli aika mielenkiintoinen kokemus. Koneessa juuri ääneen mainittuani ettei laskeutuminen mielestäni ole mitenkään hurja juttu, tunsin miten kone vaappui hivenen epämääräisesti kuin väistellen ikkunasta avautuvaa vuoristoa... Jotenkin siinä sitten palautui mieleen ennen reissua lukemani teksti, että Samoksen lentokenttä on yksi euroopan vaarallisimmista! Mutta - hankaluutta kentälle lähestymiselle teki siis se, että kone joutuu ensin kiertämään vuoriston laitaa ja sitten tekemään käännöksen "poteroon" jossa kenttä sijaitsee. Laskeutuminen tapahtuu aina nokka merelle päin (taakse jää siis vuoristo). Oli aika jees fiilis kun oltiin maan kamaralla...

Lentokentältä ei ollut kuin n. 10min bussimatka hotellille, mukavaa. Majoituspaikaksi olimme valinneet huoneistohotelli Diaksen, joka osoittautuikin nappivalinnaksi. Siisti ja kodikas pienehkö hotelli, jossa oli ystävällinen henkilökunta ja viihtyisä huone (ja mikä ihaninta - huoneessa oma kahvinkeitin). Parvekkeelta avautui vehreä näkymä ja alapuolella kulkevan kadun monenkirjavaa kulkupeliä oli hauska seurailla.




Parvekkeelle oli tunkua oman porukan lisäksikin... Pulupariskunta yritti sitkeästi rakentaa pesää kattoparrun päälle koko viikon. Aika hataran näköistä yritelmää se tosin oli, joten en liene kovin väärässä veikatessani moisen rakennustouhun jatkuvan siellä edelleenkin...Kuulemma parvekkeemme valikoituminen kohteeksi tuottaa hyvää onnea meille. Nice!




Loppuun vielä herrrrrrkullinen parvekeaamiainen... *slurps*


To be continued...