Iltatunnelmia

Tänään lötköttelin ja pötköttelin lähestulkoon koko illan. Tai en kirjaimellisesti, mutta ajatuksen tasolla kuitenkin... Nautiskelin tilaamastani joululahjasta -itselle siis, nimittäin tanskalaisesta joulukirjasta Jule Alfabetetista.


Tanskan ymmärtäminen on vähän niin ja näin (eli suoraan sanottuna olematonta), joten keskityin enemmän kuvien tutkailuun ja olen kyllä tyytyväinen ostokseeni. Vaikuttaa ensisilmäyksellä sellaiselta teokselta johon voi palata aina uudelleen joulun koittaessa.




Muutenkin tunnelma on ollut tänään kuin Egotripin biisistä Valssi (vaikkei lauantai-ilta olekaan). Luulen talviaikaan siirtymisen tuoneen mukanaan muutaman tunnin vuorokauteen lisää. Ainakin tunne on ollut sellainen, ehdin vaikka mitä. Tämä on varmaankin ohimenevää... Mutta silti aika mukavaa.

Toimii

Uhmasin omaa käsitystäni siitä, että huonekalujen sijoittaminen määräytyisi seinien sijainnin mukaan. Laitoin siis sohvan vinoon... Huh, mikä käsittämätön mielen ristiriitojen taistelu voikaan yhdestä hieman seinästä irti olevasta sohvasta aiheutua...

Muutaman päivän sulattelun jälkeen (olen siirtänyt sitä tänä aikana useasti pari senttiä oikealle, kolme vasemmalle ja muuttanut "kulmaa" ainakin seitsemän kertaa), olen tyytyväinen koordinaatteihin joihin se on asettunut. Olen siis rikkonut omia rajojani.

Hmm... Näyttää jotenkin kumman autiolta, varsinkin alimmassa kuvassa. Johtuisikohan kalsea sävy päivänvalosta? Taidan jatkaa kuvaamista tästä lähin tunnelmallisemmassa keinovalaistuksessa.

The Luontokuvaaja

Haravoin tänään (varmaankin jo kymmenennen kerran) näitä todennäköisesti maailman pieninpiin lukeutuvia nurmikkoalueitani. Etupihalla havahduin ajatukseen, ettei siinä edes ole mitään kasveja jotka pudottaisivat lehtensä. Nurmikkoni kasvattaa kuivuneita lehtiä? Selittämätöntä.

Takapihan tutkailu muurahaisperspektiivistä sen sijaan ei jättänyt mitään arvailujen varaan... Hommia siis piisaa seuraavanlaisesta syystä:

Ilman valokuvia en muistaisi kuinka vihreää ja vehreää oli ennen syksyn mukanaan alas pudottamia lehtiä. Tässä vielä viimeisimpiin kuuluva sinnittelijä takapihalta tältä syksyltä.

Muuten aikaansaaminen viime päivinä on ollut jotenkin takkuavaa. Rumsteeraaminenkin on vielä vaiheessa. Huomaan silti, että vaikka näkyvää aikaansaamista ei olisikaan tapahtunut, aivot raksuttavat taukoamatta pohdiskellen uusia ideoita.

Harrastan siis sisäisesti, alitajuntaisesti suorastaan... Pääartikkeleina alitajuisesta harrastamisesta mainitsisin savityöt sekä sisustamisen. Onneksi olen ymmärtänyt jo vuosia laittaa ajatuksia muistiin paperille, ainut vain että joka laukku ja laatikko on täynnä ajelehtivia paperilappuja ja loppujen lopuksi ikuiseen kadotukseen joutuneita ideoita...

Tämän vuoden savityöt ovat jostain syystä käynnistyneet osaltani harvinaisen nihkeästi (epäilen hetkittäin ideoiden loppuvan...). Ihmettelin tällä viikolla ohjaajalleni valmistuvien töiden vähäistä määrää, mutta sain erittäin lohdullista palautetta. Hänen mielestään panostan laatuun. Ja niin jatkoin hyvillä mielin savikimpaleen työstämistä. Kannustaminen on yhtä tärkeää niin pienille kuin isoillekin ihmisille.

Muutama savityökuva aiemmilta vuosilta.

Ja tässä vielä pikkukehitelmäosastoa... Karambolapyykkinaru. Saa nähdä onko kuivatuskokeilu onnistunut vai hetken tilataide...

Vihreää ekologiaa

Vihreää ja valkoista, hyvä pari! Ei yllättävää tietoutta kylläkään...

Tunnistatko? Pentikin Capri -sarjan patalaput. Ehkäpä taiteellisin kuva mitä olen ikinä ottanut... Vahingossa.

Nykyiseen kotiin muutettuani olen totaalisesti havahtunut tähän vihreän läsnäoloon. Siis omenanvihreään eri sävyissä. Jossain vaiheessa luulin sen olevan keväänkaipuuta, aivan niinkuin joskus kauan sitten olen jossakin postauksessa asiaa pohtinut. Mutta ei.

Nyt on melkein marraskuu ja menen mihin vain, se osuu silmiini ensimmäisenä kaikista maailman väreistä. Olen siis vihreä ihminen. Kateellinen? Ekologiset elämänarvot omaava?
Niinhän vihreä ihminen yleensä käsitetään.
Haluaisin tunnustautua jälkimmäiseen heimoon, mutta parannettavaa on.

Ajan liikaa autolla lyhyitä matkoja ja oma jätteiden kierrätysjärjestelmä on selkeänä päässäni, mutta käytännön toteuttaminen ontuu pahemman kerran.

Haluaisin haastaa ihmiset kierrättämään tehokkaammin! Kokemuksesta tiedän ettei se ole vaikeaa, vaatii vain totuttelemista ja pientä vaivannäköä.

Lupaan tehdä parannuksen omalla kohdallani tässä asiassa. Otan siis itseä niskasta kiinni, lopetan haaveilun ja alan käytännön toimiin!

Hyrskyn myrskyn ja mullin mallin

Loppuviikko, viikonloppu ja alkuviikko.
Eli ennen kemuja, kemut ja niiden jälkeen. Huh mikä loma.
Mutta mukavaa oli kaikkine visioineen, tupa tulvillaan mukavia ihmisiä ja kaikenlaisia ihania lahjoja, niistä myöhemmin lisää.
Eli mm. käyn tuhlaamassa lempparisisustusliikkeessä, ooh-la-laa miten ihanaa!

Aloin myös samaan syssyyn "rumsteeraamaan" kotona, eli sisustamaan. Vai pitäisikö sanoa suoraan että sotkemaan... Sillä niinhän siinä kävi, että aika kertakaikkiaan loppui kesken ja olen näinä parina päivänä käynyt vain kääntymässä tämän kaaoksen keskellä.

En ota ressiä en, vaikka kokonaisuus on tällä hetkellä mitä hajanaisin sijoitelma.
Joskus yksinasumisessa on loistavatkin puolensa.

Olenko tietämättäni hakenut jonkinlaista viidakkotunnelmaa..?

Helpointa olisi tietysti siirtää kaikki takaisin vanhoille paikoilleen, mutta silloin eittämättä jäisi puuttumaan kaipaamani vaihtelu. Takaraivossa takoo tunne siitä, että kohta keksin jotakin suorastaan suurta näiden huonekalujen sijainnin suhteen...
Ei vain ole oikeasti hajuakaan että mitä. Sohva eteiseen?

Touhua ja tohinaa

Kaikenlaista hässäkkää, tuntuu melkein kuin päivistä loppuisi tunnit kesken. Pyörähdin ikäjuhlaristeilyllä ja Ikeassa samalla reissulla. Viikonlopuksi olen järjestellyt ystäville mökkibileitä, kukahan muu pitää keskellä syksyä kekkerit kesämökillä...
Mutta jos visio toteutuu niin juhlista tulee tunnelmalliset illanistujaiset takkatulen leimussa. Koska ajatus kuulostaa näin hyvälle toivottavasti toteutuspuoli ei onnu...

Tekemistä riittää vielä ennen viikonloppua, mutta toisaalta nautin suuresti tällaisten juttujen järjestämisestä. Huvittaa kyllä että haalin tähän oheen vielä kaikenlaista muutakin puuhaa. Olevinaan tehokasta meininkiä?

Ostin Ikeasta puunvärisen tikashyllyn jonka suunnittelin maalaavani -yllätys yllätys- valkoiseksi. Haluan nähtävästi varmistella meneillään olevan lomaviikon päättymistä järkyttävään lomastressiin kahmimalla kaikki mahdolliset hommat tälle yhdelle viikolle...

Kuvissa eräs ihanista lahjoistani, Stil- merkkisten ompelukaavojen mallikirja vuodelta 1948.


Piirroskuvien lisäksi tällä aukeamalla on upeat mallikuvat myös kaavoilla toteutetuista vaatteista.

Onnea on

Hyvä päivä.

Muutama mieltä vaivannut keskeneräinen asia selkeni, aikaansaamisia siis. Auringonpaistetta ja levollinen mieli. Kampaaja ja hyvää ruokaa, sanoisinko että onnistunut vapaapäivä.

Mieleeni muistui pari ajatusta, tai pikemminkin hetkeä.

Jollakintapaa erilaisessa elokuvassa, American beautyssa nuori pariskunta katsoo pojan kuvaamaa lyhytfilmiä pienen muovipussin leikistä tuulisella kadulla, syksyn lehtien seassa. Näin kerrottuna kuulostaa hiukan lattealta (-ja omituiselta), mutta elokuvan nähneenä kohtaus on uskomattoman kaunis ja hauras. Suosittelen!

Toinen on Margaret Lee Runbeckin ajatelma, Onni ei ole asema jolle saavutaan, vaan tapa matkustaa. Hmm... Pieniä sanoja mutta niin suuria ajatuksia. =)

Tänään jatkan sisustusprojektejani. Eilen tapetoin (kaksipuoleisella teipillä...) eteisen pientä seinänpätkää RM:n sanomalehtitapetilla. Mallailin myös erilaisia ikkunanpokia seinille...

Esimakua tulevasta, lisää kuvia kunhan saan eteisestäni silmää miellyttävän kokonaisuuden...

Kuvia ja kollaaseja

Kirjaesittelyssä Puhdas tyyli (Jane Cunberbatch, Wsoy).

Kivoja kollaaseja ja ikävä kyllä, ihanassa kevätvalossa kuvattuja valoisia kuvia. Hullaannuin hetkeksi odottamaan kevään tuloa, kunnes tajusin vuoden pimeimmän vuodenajan olevan seuraavana vuorossa. Höh.

Vaikka syksyihminen olenkin, kevään odottamisessa on aina oma viehätyksensä.

Astiapyyhkeet uusiokäyttöön?

Tuntui kuin olisin juuri astumassa sisään tuosta ovesta...

Olemassaolevasta vuodenajasta havahtuneena sain idean alkaa koostamaan Joululeikekirjaa. (Olen kerrankin ajoissa liikkeellä...)

Silppusin yhden omistamistani jouluopuksista (Kotivinkin joulunumero 2005) ja kas kummaa- inspiraation yllättämänä taidan suoriutua varastoon etsimään loputkin joululehdet kollaasiaskarteluille.

Jään odottamaan lunta...

Salaisuuksia pinnan alta

Mimosamammalta tupsahti seuraavanlainen haaste, jossa tehtävänä on vastailla muutamiin pintaa syvemmälle raapaiseviin kysymyksiin...
Eli se menee näin:

Viisi asiaa PAKASTIMESSANI:

1. Iso rasia mustikoita
2. Kalapuikkoja
3. Ville Vallaton jäätelöpuikkoja
4. Keitettyä parsakaalia
5. Jäätä

Viisi asiaa VAATEKOMEROSSANI:

1. 2 kpl rottinkikoreja
2. Tyhjä hylly (Uskomatonta! Mutta selittyy sillä että olen juuri raivannut sieltä pitämättömät vaatteet pois)
3. Monta villatakkia
4. Pari laukkua
5. Parittomia sukkia

Viisi asiaa AUTOSSANI:

1. Heijastinliivi
2. Parkkilippuja
3. Pesuvati
4. Varvastossut (älkää kysykö miksi, en itsekkään tiedä)
5. Taivutettu putkenpätkä (vääntövoimaa muttereiden aukaisemiseksi renkaanvaihdossa jottei tarvitse häiritä miesautoilijoita moisella hommalla...Hmm, tosipaikan tullen taitaisin kuitenkin laittaa sen heijastinliivin päälle, varvastossut jalkaan ja mennä tien poskeen huitomaan pesuvadilla apua)

Viisi asiaa LAUKUSSANI:

1. Hyvä lehti
2. Kotiavaimet
3. Muruja
4. Särkylääkkeitä
5. Tallinkin kosmetiikkahinnasto

Hauskalla tapaa erilainen ystäväkirja tämä tällainen haaste.

Tallinnaa tutkailemassa

Kylläpä elämässä joskus avaa silmät aivan arkipäiväisille asioille. Kuten tänään palatessani muutaman päivän Tallinnan reissulta, huomasin taasen miten ihanaa oli palata kotiin! Näinkin yksinkertainen, mutta tärkeä oivallus sai hymyn huulille.
Koti on koti, tärkeä ja maailman paras paikka.

Seuraavassa aimo annos Tallinnan vanhan kaupungin tunnelmaa by day and night.





Vallitsevan kivitalomaiseman joukosta onnistuin löytämään yhden hurmaavan puutalon.

Pidän suuresti Helina Tilkin töistä, niitä piti käydä ihailemassa monessa paikassa.

Illalla pimeän tultua vanhan kaupungin tunnelma oli käsinkosketeltavaa. Vanhojen rakennusten upea ulkomuoto tuli hienosti esille onnistuneen valaistuksen ansiosta.

Hmm... Taidan olla kertakaikkiaan talohullu kun jaksan aina innostua kuvailemaan kauniita rakennuksia. Onkohan tällaiselle valokuvaamiselle jokin oikea nimi, arkkitehtoniikka?