L-o-m-a-l-l-a

Mitään mielettömiä tunteenpaloja kirjoittamista kohtaan ei ole viime aikoina leimahdellut pintaan (toisin kuin pimeämpien vuodenaikojen koittaessa), joten siitä syystä olen tyytynyt lomailemaan niin virtuaalisesti kuin oikeassakin elämässä. Hmm...

No anyway, lomalla ollaan ja sillä tavalla, että lomani ei ole koostunut mistään mielettömistä retkistä ympäri Eurooppaa tai edes Suomea, vaan olen pikemminkin pyrkinyt rentoutumaan möllöttämällä kotona. Asia jota kuitenkin aina sillointällöin kaipaa, 10h yöunet jne... Aaah mitä parhautta! Tiedä sitten siitä koko kodin siivouksesta jota olen myös harrastellut...

Pahimmoillaan tietysti tällaisessa lomailussa fiilikset menee äärilaidasta toiseen ja toisinaan tuntuu, ettei kotona pysty olemaan enää hetkeäkään (walls on the neck -moment), mutta onneksi näihin hetkiin on yleensä löytynyt jotakin mieluisaa puuhaa. Jälleen kerran voinen todeta, että Ystävät: Elämän suola, sokeri ja pippuri. Näin se vaan on!

Olen sitten pitänyt hiljaiseloa täälläkin kun mitään sen suurempaa sanottavaa ei ole ollut, enkä ole kehdannut päivittää pelkkiä maisemakuvia (takapihalta, hih?)... Mutta mutta, nyt oli pakko laittaa postia kun olen tehnyt viime päivinä mukavia löytöjä maakuntamatkoilta!

Ensinnäkin pöytä -kirjoitus sellainen, jota olen halajannut eteiseen jo pidemmän aikaa löytyi eilen ja kotiutui tänään. Kylläkin kammottavan ruskean sävyisenä, mutta maalipensselithän on keksitty ja ennenkaikkea valkoinen maali...

Eiliseltä reissulta lähti mukaan myös jonkun mielestä jo parhaat päivänsä nähnyt kattokynttelikkö. Romuromantiikkaa...



Kaikenkukkuraksi löysin erään kierrätysliikkeen takapihan varastosta sievän ikkunanpokan! Kaikki ruudut ehjiä ja aika vinkeän mallinen. Kuvassa kylläkin poseeraus väärinpäin. *Hrmph*.

Jeps. Illanratoksi taidan suuntautua ulos, maalaamaan... Kivaa viikkoa ja kesää!

Weekend, weekend, weekend

Maisemakuvia viime viikonlopun reissulta.

Ja sitten vähän lempeämpiä tunnelmia...

Viinikin tuntui maistuvan paremmalle laiturinnokassa istuessa näiden maisemien ympäröidessä... Kertakaikkiaan kaunista.

Girly Pink

Miten sitä voikin mieli muuttua -ja vaihdella. (Olen nainen, se selittänee kyllä osan...) Olen ihastunut kukkakuvioisiin mummolakahvikuppeihin ennen niitä inhonneena ja vaaleanpunainen tuntuu valtaavan muutenkin alaa, jopa kengissä. Onkohan tässä iskenyt jonkinlainen hömpähtäminen vai mikä ihmeen hempeilykausi nyt on menossa?

Viime Helsingin reissulta mukaan lähtivät tilkkutyynynpäälliset (vaaleanpunaiset, kukalliset) ja muutenkin olen tykästynyt vaaleampaan värimaailmaan kuin ennen. Toisaalta kesällä on kyllä mukava sisustaa kepeämmin, mutta yhtaikaa se on outoa minulle joka olen kuulunut pikemminkin puhtaampien perustehostevärien kannattajakuntaan.

No, onneksi laaja- alainen maku antaa myöden moneen eri suuntaan... Täytynee uskaltautua kaivelemaan ne hempukat kukkapäälliset esiin ja selitellä kesän vaikuttaneen minuun tällä tavalla. Heh. Kuvaa niistä luvassa mikäli rohkenen todellakin ne esille nostamaan...

Haaveilen:

• Vanhasta puutalosta
• Siirtolapuutarhamökistä
• Mummolakahvikupeista
• Vanhoista valokuvista
• Asuntoautoreissusta
• Kirsi Neuvosen grafiikasta
• Vespasta
• Tripodivalaisimesta
• Lomasta maaseudulla

Intoilen:

• Ystävän hääjärjestelyistä
• Ektorpista
• Sisustamisesta
• Kirpparikierroksista
• Tulevasta lomasta
• Ystävien kanssa vietetystä ajasta
• Elämästä
  

Taidan ottaa kommenttilootaan Pellon pientareella -blogista tulleesta neuvosta vaarin (Kiitos!) ja lainata The Secret - Salaisuus (Rhonda Byrne) -kirjan , jossa puhutaan unelmiin uskomisesta ja sitäkautta niiden toteutumisesta (lempiaiheeni nykyään, näköjään). Kirja kuulostaa mielenkiintoiselle, kiehtovalle ja vaikka mille monelle muullekin adjektiiville. Kirjastoon siis!

Ohhoh. Materialistista. Hihihihii...

Kannattaa olla varovainen toiveidensa kanssa, sillä joskus niillä peijakkailla on taipumus käydä toteen... Toki jos kyse on kivasta jutusta niin silloinhan se on vain mukavaa jos näin käy, kuten allekirjoittaneelle tällä kertaa. Olen itse asiassa niin täpinöissäni etten edes tajua sitä. Heh. Ja huh huh... Ja heh heh. =)

Mikäpä muu voi saada hymyn näin korviin kuin se, että maallisen himon kohteena ollut sohva kököttää olkkarin lattialla. What???

Aktiivista haaveilua kyseisestä kapistuksesta olen harrastanut kyllä niin pitkään etten edes muista. Ensimmäinen blogimerkintä aiheesta on tehty 16. maaliskuuta seuraavilla sanoilla (kyseessä oli unelmakoti -postaus): "Olohuoneeseen hankkisin -ah niin ihanan Ektorp -sohvan, valkoisena. Pst. Haluaako joku ostaa vuoden vanhan divaanisohvan, jotta voisin heittää reissun Ikeaan jo nyt... Talosta viis."

Seuraavan kerran oman pään ulkopuolinen maininta löytyy viikko sitten kirjoitettuna, 26. kesäkuuta: "Edelleen se Ikean Ektorp kummittelee sielunmaisemassa... Haluaisin niin kovasti paljon sen ihanan unelmasohvan. Tahtoo! Tahtoisiko joku tuon nykyisen?"

Hmm... Enpä sitten todellakaan edellisen kirjoitettuani tiennyt viikon päästä omistavani sen unelman. I-h-a-n-a-a ja yhtäaikaa todella turhanpäiväistä, mutta suokaa anteeksi... On vaan niin uskomaton juttu koko homma.

Viikko sitten kirjoittamani postauksen jälkeen päätin siis oikeasti alkaa tavoitella unelmaani ja laitoin vanhan sohvani myyntiin. Mainitsin jopa parille ihmiselle elon silloisen sohvani kanssa tuntuvan siltä kuin olisin naimisissa väärän miehen kanssa... Kuulostanee hullulta, mutta minkäs teet jos mieli halajaa muualle. Ektorp -rakkauteni on kyllä niin tunnepohjainen, että tiedän sen kestävän. Pitkään.

Myynti- ilmoitukset oli tulostettu ja olin jo täyttelemässä lehteen rivi -ilmoitusta, kun kohdalleni sattui sohvantarvitsija lähempää kuin uskoinkaan. Mahtavaa! Nyt sitten elelen pari viikkoa kahden sohvan loukussa, onneksi kuitenkin omistaen niistä vain toisen.

Ja mikä vielä hulluinta kaiken muun lisäksi on se, että olin kohteliaasti kieltäytynyt Ikeaan suuntautuvasta reissutarjouksesta sunnuntaille, eiliselle siis. Kaikkien sattumusten summana siellähän sitä kuitenkin tuli keikuttua reissussa mukana ja jostakin kumman syystä isommalla kalustolla kuin mitä alkuperäinen tarkoitus oli...

Uusi ihanaiseni johon olen kyllä supertyytyväinen on niin hieno -ja valkoinen, että joutunen virittelemään siihen jonkinlaisen älä istu tässä -kyltin. Raaskinkohan itsekään käyttää sitä, hmm...


Kaikenkaikkiaan kyseinen sohva näyttää kyllä juuri siltä miltä kuvittelinkin sen näyttävän. On se vaan mahtavaa, vielä kerran. Hei muistinko jo mainita, että olen aika innoissani uudesta sohvastani? Hehee... Ihqua!