Majailua

Silkkitäkit ja kaikenlaiset muutkin olohuoneen rakennustarvikkeet saivat kyytiä kun herra X, melkein
viisi vee vieraili päiväkylässä. Enkä häpeile tunnustaa kenen idea oli jalostaa sohva - pöytä -täkki -kuvio suuremmaksi majarakennelmaksi...

Kummin valtuuksin yritin myös piilovaikuttaa herra X:n tulevaisuudensuunnitelmiin.

Nam!

Pöh

Ärsyttää, kiukuttaa, sapettaa. Mutta ennen kaikkea harmittaa. *hrmph*

Päällekkäisten menojen vuoksi tämän vuoden WWP jää väliin. Höh. Ensi vuonna sitten taas!

Ja teille jotka ette ole kyseisessä tapahtumassa käyneet, annan mitä lämpimimmän suosituksen osallistumisen puolesta! Seuraavassa linkit viime vuoden tunnelmiin: Home Sweet Home ja viikonloppureissu sekä Puutalohurmio, vol.2 .

Jk. En ole tiennytkään aiemmin Uudenkaupungin vastineesta Loviisalle, Pytinkien Paris! Mutta miksi ihmeessä nämä ovat samana viikonloppuna???

Jk. osa 2. Oletko huomannut puutalorakastajille suunnatun ohjelman torstaisin tv1: lla, Perinnemestarin?

Humala ja muita pihaihmeitä

Reipastuin pitkästä aikaa pihahommien suhteen. Jonkinlaista laskusuhdannetta on ollut havaittavissa ulkoilmaelämää kohtaan, joten ehkä juuri siitä syystä homma jos toinenkin oli jäänyt tekemättä tai ainakin puolitiehen.

Korjailin kesäkukkien raunioita pois ja yritin taistella pienimuotoisesti (?) viidakoitunutta nurmikkoa vastaan. Huh... Pohdin pelargonioiden talvettamista (onko ideoita?) ja sitä, että pitäisikö kirsikka - ja pensastomaattien raakileet kerätä vihreinä raakileina nyt ja kypsyttää sisällä pimeässä. En oikein päässyt minkään asian suhteen päätöksiin yksinpuheluni kanssa, joten sinne jäivät vielä ulos kaikki odottelemaan kohtaloaan...

Kauhistelin myös jo valmiiksi sitä haravashowta kun pihakoivu alkaa tipauttelemaan lehdyköitään alaspäin. Jestas sitä haravoimisen määrää ja kyseessä on kuitenkin vain yksi ainokainen puu!

Ja tässä vielä otsikon lupaama Humulus Lupulus. Istutin alkukesästä säleikköön pari humalaa ja harmikseni vain toinen niistä jäi elävien kirjoihin. (Hih, tulikohan toiselle krapula..? ) Noh, ensi kesänä taimistolle mars.

Ja hei, maininta vielä siitä etten ikimaailmassa ole nähnyt niin nopeakasvuista lajia kuin tämä on! Eli jos halajat vihertyvää köynnöstä niin eikun humalaa kehiin =)

Tällaisissa tunnelmissa täällä, toivottavasti teilläkin on ollut mukavia päiviä!

Kind of Like It

Tykkään! Monestakin asiasta.

Muutama päivä takaperin aamulla ulko-ovea avatessani vastaan tulvahti ihana syksyisen kirpeä tuulahdus. Pari päivää kestaneen kesäkrapulan (fiilis kun tajuaa kesän menneen) ja haikean luopumisen jälkeen tuli kuitenkin sellainen olo, että olen valmis vastaanottamaan jo seuraavan vuodenajan. Hämärtyvät illat, kynttilänvalo, kuulaan kirpeät aamut... Aika ihanaa ettenkö sanoisi.

Ilmat siis viilenevät ja syksy tulee. Varustautuminen kylmää vastaan täytyy aloittaa ajoissa, joten suuntasin itseni penkomaan tutun aitan ylisiä, täkkilainojen toivossa.

Muutamassa blogissa (mm. täällä ja täällä ) olen törmännyt silkkitäkkien uuteen tulemiseen vai olisikohan oikeampi ilmaisu sanoa, että vanhoille annettuun uuteen elämään. Kyseessähän on kuitenkin aidot menneiden vuosikymmenien klassikot. Jokatapauksessa, haaveissa alkoi kajastella omallekin sohvalle torkkupeitoksi moinen kaikkien aikojen inhokkituote.

Pienempänä inhosin kyseisen mallisia täkkejä, enkä vähiten siitä syystä että liukas pinta teki mahdottomaksi esim. pussilakanan pysymisen kohdillaan... Huh. Onneksi kuitenkaan näitä kaunokaisia kappaleita ei ole hävitetty mihinkään, vaan ainoastaan säilötty "jos joskus"-mentaliteetilla varmaan talteen aitan perukoille. Alankin tästä lähin puolustelemaan hamsterimeininkiä sillä, että teen palveluksen tuleville sukupolville.

Silkkitäkkejäkin vielä mieluisampi aittalöytö oli kyllä tämä kuvassa alinna ollut retropeitto. Ajatelkaa miten tylsää nykyajan kuviointi vuodevaatteissa on verrattuna tähän 60 -70 -luvun (?) yksilöön! Ihqu!

Kyseinen tapaus on kyllä omaa luokkaansa myös painavuuden suhteen. Millähän lie lampaanvillalla täytetty malli tämä mahtaneekaan olla, sillä elopainoa on sen verran että kotipesukoneeseen en tätä kyllä laittaisi. "Sinulla oli pesukone, nyt sinulla on hajonnut pesukone". Toivottavasti retrokuosisen lämmittävyyskin on omaa luokkaansa.

Seuraavassa osittainen tilannekatsaus rumsteeraamisen jäljiltä:

Syksynodotusta!

Jk. Blogin 1 -vuotissynttäritkin hurahtivat huomaamatta ohi viime viikolla, aika huisia!

Working on

Täällä rumsteerataan pitkästä aikaa. Kesäkuukaudet taisivat mennä niin ettei juuri mikään huonekalu tai tavara vaihtanut paikkaa, joten en yhtään ihmetellyt itsessäni tietynlaista muutostarvetta...

Nähtäväksi jää miten käy vai palaako järjestys pisteeseen A. Hmm...

Ammatti: Rekvisitööri

Visiteerasin elämäni ensimmäistä kertaa rompetorilla. Wow wow wow, olipas nimittäin omannäköinen tapahtuma! Pääasiassahan kyseiset kokoontumiset on suunnattu autoharrastajille, jotka varmasti löytävätkin nippeliä ja tarviketta autoihinsa laidasta laitaan vuosimalliin katsomatta, mutta myös tällaiselle tavisautoilijalle sieltä löytyi vaikka mitä mielenkiintoista tutkailtavaa...

Takaraivossa jyskytti muutama mahdollinen "kohde" sisustusrintamalle, joten ei muuta kuin auton keula paikkakuntaa kohden ja menoksi. Ja löytyihän sieltä mitä etsinkin, vanhoja rekisterikilpiä nimittäin ja vieläpä oikein kohtuuhintaan! Tingittynä tietenkin...

Erääseenkin kilpeen kuulin höysteeksi tarinaa siitä kuinka se oli kuulunut myyjänä olevan herrasmiehen ensimmäiseen autoon jollakin menneellä vuosikymmenellä...

Luopuminen kilvestä oli edessä, kun tytär oli antanut ukaasin hankkiutua eroon "ylimääräisestä" tavarasta tai muuten tulisi korotettureunainen peräkärry kyläilyreissulle. Lohduttelin pappaa että häneltä ostamani kilpi pääsee hyvään kotiin... Ja minä pääsen toivottavasti joskus uudelleen rompetorin kiinnostavaan maailmaan!

Tänään kiertelin sunnuntaikirppiksellä ja jo kaukaa näin kiinnostavan ikkunanpokan. Hssst -kyllä ne vielä johonkin mahtuvat, niitä ei vaan voi omistaa liikaa... Eihän?
Samaisella myyjällä oli muutenkin kaikenlaista jännittävää tavaraa myynnissä. Suorastaan pakko (?) oli poimia kimppahintaan mukaan myös melkein koossa pysyvät kehykset (olivat niin hilpeän vänkkyrät) sekä umpiruostunut lukko joka on ja pysyy kiinni. Rekvisiittaa, rekvisiittaa...

Viime aikoina on kyllä mukavasti eteen tullut kaikenlaista jännittävää rompetta (Ja aika kivaan hintaan. Kaikki edellä mainitut kilvet, ikkuna jne. yhteensä 23,50€.), jotka nähdessään moni varmaankin ihmettelisi että mitä ihmettä... Onneksi ystäväpiirini tietää mikä on homman nimi!

Tällä hetkellä ilmassa on pientä muutostarvetta ja tyytymättömyyttä kotini sisustuksen suhteen, mutta ehkäpä se siitä taasen muuntautuu omaakin silmää miellyttäväksi kokonaisuudeksi... Jatkan siis rekvisitoimista!

Sanoisinko että tänään satoi vettä

En olekaan pitkään aikaan nähnyt moista ukkosmyräkkää kuin tänään. Suunnittelin jo hetken myyväni etupihalta rantatontteja, sillä niin koomiselta kuin se kuulostaakin niin nurmikon pinnan yläpuolella lillui parin sentin vesikerros. Vettä tuli niin roisilla voimalla, etteivät minkään valtakunnan vesikourut olisi riittäneet sitä määrää pitelemään. Mietin myös samalla, että minkähänlaiset vesieristeet talomme perustuksissa mahtaa olla...

Hetkittäin tunsin kyllä itseni todella pieneksi sammutellessa valoja ja repiessä töpseleitä irti seinästä. Tähän asti olen tyytyväisenä tuudittautunut taloyhtiömme ukkosenjohtimien pitävyyteen, mutta tänään valojen räpsiessä totesin ettei moiselta luonnonvoimalta kyllä taida olla suojassa missään. Pienen hetken skenarioin myös pelastautumissuunnitelmaa jos pallosalama sattuisi eksymään sisälle... Sitä mahtuu ihmismieleen kaikenlaisia ajatuksia.

Kuka sammutti valot?

Miten ampiaishoukutin on voinut täyttyä vedellä, alakautta???

Ei taida olla kasteluongelmia murattien suhteen vähään aikaan?

Huh helpotusta kun myräkkä muutaman tunnin kieppumisen jälkeen laantui.

***

Kolmen maalikerroksen jälkeen kelpuutin uuden pöytäni siirtymään sisätiloihin. Lopputulos on hyvinkin silmää miellyttävä! Vielä kun tuolin jostakin löytäisi...







Jk. Pöytämania jatkuu. Eilen lainareissulta palautunut sohvapöytä rupesi näyttämään jotenkin haljulta Ektorpin kanssa (valkoinen-valkoinen), joten mieli alkoi hapuilla suorakaiteen muotoisemman rouhean talonpoikaispöydän perään... Hakusessa siis tuoli eteiseen ja pöytä olkkariin!