Huputusta

Todella innokkaasti aloitettu sohvan valkaisuprojekti tyssäsi kuin seinään, en kylläkään tiedä että mistä syystä. Kaikki hankalimmat kohdat olen jo taiteillut, eikä enää tarvitsisi kuin liittää iso kappale ja kyynärnojien osat toisiinsa, sekä ommella alareunaan käänne. Ei siis ihan hirveä homma, mutta toteuttaminen on jäänyt hamaan tulevaisuuteen...

Projektikuvia keskeneräisyyksistä. 7,5m kangasta, hitusen hankalahkoa käsitellä...

Aloittelin tätä sohvaprojektia mutama viikko takaperin, samalla kun tuntui olevan monta muutakin rautaa tulessa. Mitä sitä sitten viettelemään vapaa-aikaa laiskotellen, kun ajan voi käyttää myös tehokkaasti hyödykseen... Viime aikoina olen kyllä varmistunut siitä, että olen saanut verenperintönä jonkinlaisen annostuksen tietyntyyppistä tehokkuutta. Sama suomennettuna: Yritän ottaa iisisti, mutta samaan aikaan mieltä vaivaavat tuhat tekemätöntä asiaa. Aargh.

Ompelin käsin kohdistusmerkkejä jotka helpottavat kokoamista huomattavasti.

Palatakseni itse sohva-asiaan, niin olen pohtinut sellaistakin vaihtoehtoa, että laittaisin nykyisen omani oikeasti myyntiin. Edelleen se Ikean Ektorp kummittelee sielunmaisemassa... Haluaisin niin kovasti paljon sen ihanan unelmasohvan. Tahtoo! Tahtoisiko joku tuon nykyisen?


Hmm... Oikein kun odotan, niin jaksan uskoa ja unelmoida E: n kotiutuvan jossakin vaiheessa. Kysehän on kuitenkin vain sohvasta eikä sen ihmeellisemmästä hommasta. Ensihoitona aion kuitenkin hurautella tuon hupun valmiiksi, jolloin nykyinenkin on oikeaa väriä. Askel lähempänä unelmaa siis!

Jk. Jossakin blogissa kirjoitettiin, että ihan parasta ovat toteutuneet unelmat. Juurikin näin!

Flowerful morning

Tänään tuli nautittua ensimmäiset aamukahvit ulkona juhannusruusuputouksen katveessa, päivänvarjon alla. Ihanaa! Kesä on nyt, ei huomenna tai ensi viikolla. Mieti omaa hetkessä elämisen taitoasi, not so easy?

Itse ainakin odotan, pohdin ja mietin, käännän ja väännän. Samalla hetkellä voisin kuitenkin ajatella myös toisin, vähemmän monimutkaisesti ja nautiskella pienistä arkipäivän murusista. Helpommin sanottu kuin tehty... Opettelen! Eli lasini yrittää olla tästä lähin ennemmin puolitäysi kuin -tyhjä...



Aamukahvinurkkaus jossa kukkii tällä hetkellä ihanainen juhannusruusu.

Jos olisin pessimistinen ihminen, mainitsisin että kohtapuoleen nurmikko näyttää ihan hirveältä kun ruusu karisee ja haravoiminenkin sen juurelta on lähes mahdotonta. Mutta koska juuri äsken vannotin positiivisen ajattelun nimeen, niin sovitaan että edellinen lause jäi sanomatta...

Mansikkapaikka, ei suuren suuri mutta satoisa.


Etupihan kukintaa.

Viime vuonna puutarhaliikkeen lopettajaisista auton takakontissa roudattu ratapölkky on kyllä osoittautunut mitä mainioimmaksi kukkalaatikkoalustaksi. Harmi ettei kyseisestä experimentaalisesta raahausoperaatiosta tullut räpsäistyä kuvan kuvaa...

Kivaa viikkoa!

Ps. Puolenyön aikaan ulkolämpätila +18,7c... Kesä!

XPRS

Pikainen pyörähdys Tallinnassa.


Yö laivassa, bussikuljetuksella hotelliaamiselle ja sieltä päiväksi shoppaamaan. Mukavaa!

Tällä hetkellä olo on jotakuinkin väsynyt, mutta sitäkin tyytyväisempi eilisiin löytöihin. Lähinnä löytyi kesävaatetta arkeen ja juhlaan, mutta matkaan lähti myös uusi kesätuoksu. Calvin Kleinin Eternity Summer.

Vanhan kaupungin laidalla olevat kukkakeitaat meinasivat kyllä väkisinkin viedä mennessään... Eivätkä vähiten huokean hinnoittelun ja mielettömän valikoiman vuoksi.

Itsellänikin olisi varmasti ollut valinnan vaikeutta kuten kuvassa olevalla tuntemattomalla herrasmiehellä...

Eilinen päivä tuli siis vietettyä ihanassa auringonpaisteessa Tallinnassa, tänään sen sijaan kotosuomen sää on ollut kyllä kaikkea muuta kuin midnight party -tyyppinen. Mutta säästä viis, pääasia että mieli on iloinen!

Ihanaa keskikesän juhlaa kaikille!

Ps. Juhannusruusut taitavat olla aina ajallaan kukassa. Kauniita!

On purkkia ja purnukkaa

Olin kierrätyskeskuksessa jo kassalla kun myyjä ilmoitti puolet ostokseni oletetusta hinnasta, oli kuulemma astiat puoleen hintaan. Kipaisin sitten (tietenkin) uuden kierroksen astiaosastolle ja hain yhden lisäksi kaksi isoa ja yhden pienen, Karhulan keittiötölkkejä siis. Näitähän ei voi ikinä olla liikaa... (Pienimmäinen taitaa kyllä olla Riihimäen lasin valmistama.)

Kummallinen kyllä tuo kyseisen paikan hinnoittelupolitiikka. Kaksi kannetonta täysin identtistä purkkia oli hinnoiteltu aikamoisella haarukalla, toinen 5,20€ ja toinen 10€... Kolmannella joka on hivenen pyöreämpi muodoltaan, mutta muuten samaa keittiötölkkisarjaa hintaa oli 6€.

Tingin kassalla kaksi parillista halvemman hinnalla ja kun vielä kaikista otti puolet pois, hintaa jäi sen verran kohtuullisesti että poimin kaikki mukaani. Onneksi! Ainahan sitä on kaikenlaista säilyteltävää...

Kuten esimerkiksi:

Totesin mielessäni omistavani näitä kyseisiä tölkkejä jo entuudestaankin, joten inspiroiduin organisoimaan kaikki purkit yhteiskuvaan. Yritänkö tässä vaivihkaa kertoa itselleni omistavani niitä jo tarpeeksi? En kyllä missään nimessä oikeasti ole sitä mieltä...

Me Like!

Ps. Voisiko joku valaista Karhulan ja Riihimäen eroa... Karhulan tölkeissä on kohokuviona karhu ja Riihimäen tölkeissä ilves?

Projektikuvia

Tällaiset aamukelit ovat vieneet mennessään...

Ei millään malta pysyä sisällä kun pihalla voi keksiä vaikka mitä. Omat keksinnöt ovat kyllä olleet aika pitkälti lapiohommapainotteisia... Siinä määrin etteivät olemattomat hauikset pääse todellakaan surkastumaan.

En ole ikinä ollut mikään kukkapenkki-ihminen, mutta jotenkin kummasti tänä alkavana kesänä olen tehnyt niitä jo neljä omalle pihalle. Hmm... Valkoisten kukkien linjauskaan ei ole täysin pitänyt erehdyttyäni (tarkoituksella) ostamaan maahumalaa etupihalle. Kyseinen kasvi siis kukkii lilahtavin kukin ja toivottavasti levittäytyy pitkin penkkiä. Sitä linjaa sitten jatkettuani etupihalle tulee kesäkukkana nukenkaulusta, samoissa sävyissä. Se siitä suunnitellusta puhtaan valkoisen ja vihreän liitosta...

Takapihan kukkapenkkiviritelmään laitoin hopeakuunliljoja ja timanttituijan. Mietin katemateriaalia, mutta ehkäpä tuon kokoisesta istutuksesta juuri ja juuri jaksaa nyppiä mahdolliset rikkaruohot pois...

Vielä pari päivää sitten tässä kohtaa pihaa oli nurmikko, tällä hetkellä on onneksi uusi kylvös itämässä. Oli niin kitukasvuinen mokoma pläntti, että rohkenin harata maan auki ja aloittaa alusta. Josko sitten jo ensi vuonna ei tarvitsisi istutella nurmikkoa...

Etupihan kivenmöhkäle sai seurakseen liuskekivilaatoitusta. Viime kesänä kyseisessä kohdassa oli vuorenkilpiä kiven ympärillä, mutta koko ajan koettu antipatia kyseistä penkkiä kohtaan johti vuorenkilpien siirtoon takapihalle ja norjanangervojen ja maahumalan ostoon tähän kohtaan. Mietin kyllä että mitenhän angervot mahtavat selvitä talvesta lumien pudotessa katolta. Kokemuksia?

Hortensia? Ehei...

Ihanan huumaavat tuoksut ovat leijuneet takapihalla naapurin pihaa rajaavan syreenin ansiosta, vielä kun väri olisi valkoinen... Toisaalta, onhan tämä sitä toista tämän vuoden teemaväriä...