Puutalohurmio, vol. 2

Yritän ravistella itseäni irti tästä viikonlopun puutalohuumasta, mutta pakko sitä ennen esitellä vielä muutama viehättävä kuva Loviisasta...

Ihailin erityisesti taloista kerrostuvaa maisemaa. Ne eivät sijainneet vain vierekkäin, vaan myös hauskasti limittäin. Yhdestä kuvakulmasta saattoi siis nähdä lukemattoman määrän suloisia taloja.

Pidin myös siitä ettei kaiken tarvitse olla viivoitinsuoraa.

Talojen kivijalat olivat monennäköisiä. (Tämä talo on mielestäni todella kaunis vaikkei puupintainen olekaan.)

Ripauksen menneisyyttä toivat myös ihanat hiekkatiet ja pikkupolut.

...syvä huokaus... Kaikkien haaveiden keskellä ymmärrän kyllä myös valtavan työmäärän jonka näidenkin talojen omistajat ovat unelmiensa eteen tehneet...

Home Sweet Home ja viikonloppureissu

Taidan kuulua johonkin kotikissojen alalajiin kun aina reissusta kotiin palaaminen tuntuu yhtä mukavalta. Tai sitten olen onnistunut toteuttamaan filosofiaa ja ajatusmalliani siitä että koti pitää olla omannäköinen ja sellainen missä viihtyy. Oli miten oli, mistähän aloittaisi viikonlopun Loviisan reissun kertomisen..?

Pitäisiköhän laittaa kehiin kaikki 201 valokuvaa sillä kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa...

Hmm... Sanon kuitenkin kaksi sanaa: Menen uudestaan.

Ehkä jo ennen kuin ensi vuoden tapahtuma on...

Koko kaupungissa oli aivan mahtava tunnelma ja miljöö, etenkin historiallisessa alakaupungissa johon suurin osa vanhoista puutaloista on keskittynyt.

Lisäksi tänä viikonloppuna lähes joka kadunkulmassa ja useassa pihapiirissä oli kirpputoreja joista itsekin tein mieluisia hankintoja. Monen talon pihassa oli myös pienimuotoista kahvilatoimintaa. Tunnustan että yhden talon pihalla piti juoda molempina päivinä -ah niin herkulliset- munkkikahvit...

Punainen kahvipannu, pieniä leivosmuotteja, suurehko lasipurkki jossa on jostakin syystä mittaviivasto sekä -yllätys yllätys- sisustuslehtiä... Ihanaisia kirppislöytöjä.

Monessa talossa oli kunnioitettu sisustuksessa talon alkuperäistä henkeä ajanmukaisin kalustein. Omaa sydäntä lämmittivät kuitenkin eniten persoonalliset ja omaperäiset ratkaisut, esim. höyläpenkki keittiönpöydänjalkoina jne. Yhteistä kaikille kohteille oli kuitenkin se ihana ja rahalla tekemätön tunnelma jota ne huokuivat, kukin omalla persoonallisella tyylillään.

Näitä ikkunapeilejä oli muutamissa taloissa. Olen joskus kuullut näiden tarkoituksen, mutten harmikseni muista sitä.

Ylipäänsä on ihanaa että tällaisia tapahtumia järjestetään ja vanhojen rakennusten kulttuurihistoriallista arvoa tunnustetaan enemmän kuin ennen. Minulle kyllä riittää syyksi tällaisten talojen pelastamiseen jo pelkästään niiden sielukkuus... Jälleen sanonta niissä on sitä jotain pätee siis tähänkin...

Illalla kun varsinainen tapahtuma oli sulkeutunut, kävin vielä kävelemässä alakaupungin hiljentyneillä kaduilla. Käsinkosketeltavan rauhallinen tunnelma joka siellä oli sai ihon lähes kananlihalle. Tuli mieleen ajatus jos seinät osaisivat puhua... Teki mieli jäädä koko yöksi tuijottamaan sitä kaunista miljöötä. Hurahtanut vai täysin hurahtanut?

Tänne täytyy päästä uudestaan.

Keskeneräisyyksiä tehtävälistalla

Keittiöön pitäisi ommella uudet verhot.

Roikkuvat raastinraudat pitäisi siirtää tähän kulmaukseen.

Näille laatikoille pitäisi keksiä parempi paikka.

Pitäisi, pitäisi, pitäisi... Milloinkohan siirtyisi toteuttamisen puolelle?

Yhtäkkiä sitä vain havahtuu ja aukaisee silmänsä kaikille pitäisi tehdä -asioille. Yleensähän sitten vielä kaikki asiat valkenevat yhtäaikaa jolloin iskee hirveä tekemisen tarve, mutta ennen aloittamista joutuu istumaan alas hetkeksi suunnittelemaan sitä mitä pitäisi tehdä, eikä lopunperin aloita yhtään mitään. Kierre on siis valmis. Huh.

Kuulostaako tutulle?

Sataa sataa ropisee

Tänään oli koko päivän tällainen sää.
Jatkuu siis tahtomattanikin tämä syksyn tulon pohtiminen...

Toivottavasti viikonlopuksi kirkastuu (ainakin reissukohteessa) , sillä ajatuksissa on kuvata kauniita taloja muistikortti täyteen. Tai ainakin melkein...

Miltähän siellä näyttää? En muista lähimenneisyydessä poikenneeni Loviisassa. Tai ainakaan katsoneeni taloja sillä silmällä... Muutamat ystäväni pitäisivät minua varmasti täysin hurahtaneena, jos sanoisin ääneen haluavani matkustaa ihaniin puutalokaupunkeihin vain kuvatakseni niiden kauniita miljöitä. Täytyisi siis tarkkaan harkita reissuseura näille matkoille... Hmm...Tulevien lomareissujen valintakriteeri, vanhat puutalot?

Omassa kodissani taidan pikkuhiljaa alkaa lisäämään ruskeaa eri muodoissa. Jotenkin on tullut sellainen tummempien sävyjen kaipuu, luopumatta tietenkään kokonaan raikkaasta valkoisesta.

Viikonlopun reissun jälkeen taidan myös uudistaa etuoven koristusta, viimeaikoina kun ei ole tullut tuolla pihalla juuri oltua. Tilalle haluaisin jotakin "suurempaa" (? Kuulostipa mahtipontiselta...), ajatuksissa siis jokin löyhästi taivuteltu muhkea syksyinen kranssi.

Hmm... Miltähän se näyttää? Esittelen sen täällä jahka sellaisen jostakin ensin taion...

Pitäisiköhän kohta laittaa jo puutarhakalusteetkin varastoon?

Hämärän hyssyä

Tajusin äsken että pimeä tulee jo yhdeksän aikoihin.
Siis jo yhdeksältä! Mihin katosi olematon kesä? Pidän kyllä syksystä, kynttilöistä ja vilteistä kuten on jo paljastunut aikaisemmin... Mutta silti tuntuu kuin yksi vuodenaika olisi ollut vain puolittain havaittavissa.


Mukavaa on tietysti että lempisarjat palaavat jälleen ruutuun, viimeistään siitä tietää syksyn saapuneen. Pihaparka taasen on jäänyt viimeaikoina liiankin vähälle huomiolle. Taitaa olla harava jota se kaipaisi eniten, takapihan koivu kun on alkanut jo ravistella tämän kesän lehtiä irti...

Löysin ihanan lainauksen Kekkilän kesä 2008 -oppaasta (Lainaus on Karel Capekin vuonna 1929 kirjoittamasta pakinakokoelmasta Puutarhurin vuosi (Basam Books)): "Lehdet lakastuvat koska talvi on tulossa, mutta ne lakastuvat myös siksi, että kevät on jo tulossa, syntyy jo uusia silmuja, kuin pieniä räjähdyspanoksia, joista kevät räjähtää."

Tällähän jaksaa kummasti odottaa uutta kevättä =)

Ristiriitaisen ihanaa ja masentavaa tämä syksyn tuleminen.

Wanhassa wara parempi

Viikonloppuna tulee pieni blogitauko. Suuntaan Loviisaan Wanhassa Wara parempi -tapahtumaan. (Jos tämä on jollekin tuntematon juttu niin kyseessä on perinne- ja korjausrakentamisen päivät ja tässä alla linkki tapahtuman omille nettisivuille.) http://www.wanhassa-wara-parempi.fi/Tervetuloa.html

En suorastaan malta odottaa että pääsen aistimaan vanhojen kotien ihanaa tunnelmaa ja vieläpä luvan kanssa voin viivähtää hetken jos toisenkin...

Majoitus on siis varattu ja kartasta olen ennakkoon tutkinut mitkä ovat mielestäni kiinnostavimmat kohteet. Tietysti jos aikaa jää niin kierrän ne kaikki, mutta näin ajattelin varmistaa että ehdin ainakin niihin jotka vaikuttivat kuvien perusteella todella mielenkiintoisille.

Rakastan vanhoja puutaloja joten odotukset ovat korkealla että saan edes hiukan tyrehdytettyä tätä rakkaudenjanoa ko. tapahtumassa...

Tämän lisäksi tarkoitus olisi koluta tapahtumaan liitetyt markkinat ym. sekä paikkakunnalla olevat ihanat käsityöläismyymälät.

Suuret suunnitelmat on siis olemassa... Toivottavasti ei liian sellaiset =)

Omenoita ja orkideaa

Tänään rouskuttelin ensimmäistä kertaa kotimaisia omenoita. (Nam!)
Pitäisiköhän yrittää mahduttaa omaankin pihaan johonkin koloon omppupuu...hmm...
Mutta jokatapauksessa maku niissä on mitä mainioin.

Edellisessä postauksessa mainitsemaltani kirppiskierrokselta löytyi ihan oikeasta kaupasta tällainen kaunokainen puoleen hintaan...

Olen nimittäin jo pidempään pallotellut ajatusta ostaisinko oikean vai sittenkin tällaisen ikiversion. Koska mielestäni tästä aidomman näköistä tekokukkaa ei voi olla olemassa niin päädyin sitten hankkimaan tämän kotiini. (Ja olen tyytyväinen ratkaisuun.)
Ei ainakaan luulisi tämän lakastuvan...

Kaunis?

Löytöjä

Tänään pyörähdin muutamalla kirpputorilla. Illan kulumista ei tarvitse ihmetellä kun löytöinä oli mm. pino houkuttelevan näköisiä sisustuslehtiä...
En kyllä tiedä mihin vielä joudun niiden kanssa kun joka paikka on pullollaan kyseisiä painotuotteita...

Kummasti joillakin asioilla on tapana järjestyä "tupsahtamalla" eteen, tällä kertaa kirppiksellä kahden pöytälampun varjostimen muodossa.

Olen nimittäin kaavaillut apteekkarini päälle jonkinlaista lamppua, huomaa kyllä väistämättä että illat hämärtyvät koko ajan aikaisemmin ja aikaisemmin. (Kohtahan sitä jo käännetään taas kellojakin...)


Mikä hilpeintä, väri ja kuviointi on tismalleen sama kuin olohuoneen yhdellä seinällä olevassa tapetissa! Sävy on aavistuksen verran tummempi sillä seinäni ruutuja ei kauempaa meinaa edes erottaa. (Hassua kyllä miten kamera tallentaa salamalla kyseisen kuvioinnin kuin ruutujen kontrasti olisi suurempikin.)

Näin ollen siis lipastoni saa lisävaloa, sillä tästä sekatavarakodista kun löytyy kaapista jo valmiiksi kaksi kappaletta pöytälampun jalkoja...

Jk. Hmm...laitoin lampun ihan vain kuvaamista varten tuohon sohvan käsinojalle. Voisikohan sen jättää siihen?

Lopuksi vielä mielestäni hyvä esimerkki siitä mitä salama tekee kuvien tunnelmalle, ainakin minun kamerani... =)

Eli salamalla...

...ja ilman =)

Lämmikettä syksyyn

Tänään suoriuduin tuhlaamaan aiemmin saamaani lahjakorttia. Ihanaa!

Otin siis suunnaksi Pentikin myymälän. Hypistelin kaupassa tovin jos toisenkin mutta sitten näin tämän...

...ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Harmi että kuva ei tee oikeutta todella kauniille väreille (omenanvihreää eri sävyissä sekä beessiä/luonnonvalkoista). Alan jo itsekin ihmetellä tätä vihreän hulluutta...


Lahjakortista jäi vielä saldoa yli tämän jälkeen joten valitsin vielä tällaiset peltipurnukat, näillehän on aina käyttöä.

Taidan itsekin alkaa tästä lähtien suosimaan lahjakortteja kun on mietinnän alla mitä antaisi lahjaksi. Oli nimittäin sen verran mukavaa puuhaa mennä kassalle ja ojentaa jotakin muuta kuin pankkikorttia myyjälle...

Tuli jostakin mieleen sanonta "Ollappa joulu ikuinen", tätäköhän se tarkoittaa? =)

Hyvä uni

Aikoinaan miettiessäni seinien väriä kotiini pyörittelin jos jonkinnäköistä tapetinpalaa tälläkin makuuhuoneen seinällä.

Olin päättänyt tapetoida yhden seinän ns. tehostevärillä, värin valinta vain tuotti hiukan päänvaivaa... Sitten se vaan jostakin alekopasta kolahti eteeni, juuri oikea sävy minun Hyvän unen huoneeseeni. Ei siis pidä väheksyä poistomyyntejä!

Olen ristinyt kyseisen värin pahvilaatikonruskeaksi. Jostain syystä yleensä tässä vaiheessa ihmiset hiljentyvät miettimään että miltähän sekin näyttää... Olisikohan oikein sanoa että siinä on "lattemaista pehmeyttä sekoitettuna pahvin ruskeaan..?" Hmm...

Pinnasta se näyttää siltä kuin ko. seinälle olisi tehty maalipesu, vaikka siis tapettia onkin.

Itselleni rohkea värivalinta seinään, täytyy myöntää... Mutta ensikertalaisena kokemattomana remonteeraajana ajattelin että eihän se ole kuin tapettia, jos joskus kyllästyn niin tapetti vain seinästä irti ja uutta tilalle =)

(Tämä ei kyllä taida olla sitä kestävän kehityksen ajattelua...)

Ps. Yöpöytäjakkara on saamassa samanlaisen vahakäsittelyn kuin seinähylly, jahka tästä vaan intoudun kyseistä hommaa aloittamaan =)

Mustaa - valkoista, mustavalkoista

Minä 'sydän' mustavalkoiset kuvat...

Ehkä se on se eleetön tunnelma joka niissä vetoaa minuun, kun ei voi tehdä vaikutusta maailman ihanimmilla väreillä, vaan on oltava juuri sitä mitä on? En kuitenkaan haluaisi sisustaa vain näillä väreillä. Pikemminkin ne ovat vain pysäyttäviä hetkiä, tuulahdus menneestä maailmasta... Jotakin todella kiehtovaa niissä kuitenkin on.

Minun kodissani mustavalkoisia asioita tulee vastaan heti eteisessä



Muutama mv taulu vielä hakee paikkaansa. Tai sitten ne ovat vaihtovuorolaisia ja pääsevät esille syksymmällä.

Tiedättehän tämän? Tanja Orsjoen Vallilalle suunnittelema Puuvallila -kangas. Aivan ihana! Tuollaisesta miljööstä haaveilen...

(Pingotin kankaan suht suuren styroxlevyn päälle, joten taulu "irtoaa seinästä" ja luo aika hauskan kolmiulotteinen vaikutelman, ikäänkuin seinällä olisi ikkuna josta ko. maisema aukeaa, suosittelen!)


Tämä "New York, New York" tarttui mukaani eräältä Ikean reissulta, mahtavat kuvat siinäkin.
(Taulun malli/nimi on oikeasti Erikslund)


Näissä on sitä jotain =)

Apteekkari

Joskus onnistun rajoittamaan suuria sisustusideoitani ennen toteutusta, siis harkitsemaan hetken (?) ennen kauppareissua tai sohvan kääntämistä toiselle seinälle. Toisinaan taas olen asentanut seinään "ankkurit" ruuveille ja ruuvannut hyllyn seinälle vain todetakseni että menipäs liian matalalle, ohhoh...
(ja hylly irti, ammottavat reiät seinässä...hmm...järkevää?)

Tämän apteekkarinlipaston kohdalla harkintaa oli suoritettu melko pitkään ja edelleenkin monen vuoden yhdessäasumisen jälkeen pidän siitä yhtäpaljon kuin hankkiessani sen. Alkuun suunniteltu pintakäsittelykin jäi aikoinaan tekemättä, mutta nyt olen suorastaan tyytyväinen tapahtuneeseen, sillä aika on tehnyt tehtävänsä ja puun pinta patinoitunut kauniisti.

Muutenkin suosin kalusteissani kokopuuta ,tarkoittaen siis etten halua "mökkiini" lastulevykapistuksia.

Aidossa puussa on sellaista ihanaa lämpöä. =)

Lyhtyjä, lyhtyjä, lyhtyjä

Niitä tuntuu siunaantuneen tähän kotiin ainakin omiksi tarpeiksi.

Viime vuosina ei ole ollut tarvetta korjata niitä kesäksi pois, lieneekö osasyynä monenkin lyhdyn valkoinen väri jolloin niistä muodostuu pikemminkin sisustuselementtejä eikä vain kynttilänpolttopaikkoja.


Vaikka niitä siis tosiaankin on "jokunen" kipale, olen silti aina vastaanottavainen jos jossakin joku kaunis yksilö tielleni osuu... Kai sitä voisi turhempaakin ostaa... (Näillähän on kuitenkin loppupeleissä oikea käyttötarkoitus, nimittäin jos sattuisi tulemaan sähkökatko niin minun torppani loistaisi tällä lyhtymäärällä kuin kunnon halogeeneilla konsanaan! =) )

Kesälomareissulla löysin näitä "tunnelmataloja", olivat eräällä kirpparilla huokeaan hintaan ja sieltähän niitä tuli sitten hamstrattua useampikin kipale.

Nämä pienemmät olivat alunperin porsaanpunaisia, mutta tein sitten pienet spraymaaliharjoitukset ja sain niistä jotenkuten valkoisia...

Tästä isommasta pidän kyllä ihan tuollaisena vihreänä.

Tämä seuraava hiukan erottuu muista... Yllätin itsenikin ostamalla "oikean kesälyhdyn".

Se on siis väritykseltään aika räikeä omenanvihreä, mutta niin vain paikkansa löysi etupihan katoksesta. Tämä kyseinen yksilö saa kyllä lepäillä varastossa talvikauden ja suorittaa esiinmarssin vasta kesän tultua.

Taustalla ruusupapu joka ei halua edelleenkään kukkia...

Viimeisenä esittelyssä kaunein kaikista omistamistani. Lyhdyn sisällä roikkuu kolme kannatinta eri korkeudella joihin tuikut asetetaan. Hiukan "työläs" laittaa tuikut paikoilleen mutta sitäkin kauniimpi kun on nähnyt sen vaivan että laittaa tämän tulille. =)



Ja sitten vielä ne yksilöt jotka roikkuvat varastossa...

Hmm, yhdestäkään en kuitenkaan ole valmis luopumaan!

Patteriongelmia

No niin, tekniikka pettää... Aihekin olisi ollut jo valmiina mutta kun kamerasta loppuivat patterit niin minkäs teet. Höh!

Alan siis oikeasti suunnittelemaan niitten ladattavien mallien ostamista koska johan tällainen on suuren luokan pettymys kun ei pääse kuvaamaan vaikka intoa olisi... Huomenna sitten =)

En kuitenkaan malta olla paljastamatta että seuraavaksi aiheeksi olin ajatellut jotakin tällaista...

Koukussa

Pari päivää poissa omasta blogista ja hyvä ettei ilmene vierotusoireita...huh huh.

On tässä vaan jotakin kummallisesti koukuttavaa taikaa, ensin suunnittelee uskaltaisiko, sitten uskaltautuu kokeilemaan ja sitten se onkin jo menoa...

Pitäisiköhän suositella ihmiselle joka ei ole vielä ottanut ratkaisevaa askelta blogin perustamisen suhteen että ei edes suunnittele ko. asiaa jollei halua suunnata suurehkoa osaa aivotoiminnasta oman blogin ylläpitämiseen...
Jos kuitenkin päädyt blogia perustamaan niin kannattaa varautua siihen että löydät itsesi kaupan kassajonosta kuuntelemasta kun myyjä huhuilee "Aikooko neiti maksaa?" -itsellä kun on ollut kiivaasti samaan aikaan mielessä seuraavan postauksen aiheen harkinta... (eli todella tärkeä asia...) =)

Laitanpa seuraavaksi yhden omasta mielestä onnistuneen kollaasin kaikenlaisista asetelmista (?) tästä kodista. Sitten odottelen ystävää kahville ja harkitsen josko vielä hiukan myöhemmällä jatkaisin jollakin toisella aiheella... eli koukussa ollaan...

Ps. Oikeasti kyllä suosittelen lämpimästi kaikille oman blogin perustamista, itse olen jo näinkin lyhyen ajan jälkeen löytänyt ihania samanhenkisiä ihmisiä tältä foorumilta =)

Sadonkorjuu

Hmm... Luulin jo ettei tätä päivää tänä kesänä tulekaan, meinaan että rakkaat tomaattini sallisivat joskus ruveta suunnittelemaan tuota kypsymistä. Tänään kuitenkin huomasin moisen ihmeen tapahtuneen...

Kasvatin amppelitomaatteja kokeilumielessä taivasalla säkkiin istutettuna ja hyvinhän ne ovat siinä viihtyneet kun ovat raakileita täynnä. Varmaankin ne lähes olemattomat helteet ovat vaikuttaneet tähän kypsymisasiaan, olettaisin ainakin.

Samoin myös pensaskrassi on jaksanut pukata oikein kaksinkappalein kukkia, nekin ihan tässä lähipäivinä eli melkein syksyllä. Ruusupavussa ei kukista ole tietoakaan...

Ehkäpä tämä kesä on siis kaikinpuolin tarkoitettu vihreäksi eikä värikylläiseksi. =)