Valaistumista korikaupalla

Siirtelin varastossa polkupyörää, kukkatelinettä, korituolia ja ties mitä tavaraa, että yletyin kurottelemaan perimmäisen nurkan ylimmäistä laatikkoa. Ruskeaa sellaista, jonka kyljessä oli maininta Jouluvalot.

Sen sijaan mietin muuten tälle joululle minimalistista koristusta. Ihan vain siksi, että muiden koristelaatikoiden sijainnista ei ole tuon taivaallista hajua... Eikä varastoruljanssi ole niin suuresti houkutteleva idea toistamiseen suoritettavaksi.

Jouluvalojen ripustelu on siis käynnissä näillä kulmilla. Joulukorttienkin suhteen pitäisi olla jo täysi tohina päällä... Lupaan aktivoitua tulevan, toivottavasti rentouttavan viikonlopun jälkeen. Siitä lisää ensi viikolla...

Mitähän tässä mahtaa syntyä?

Kiitos Pikku Pihlajan, innostuin minäkin kokeilemaan matonkuteesta virkkausta. Hauskaa puuhaa, koukuttavaa suorastaan...

Jos harrastuksesta on tullut intohimo tai suorastaan pakkomielle, käy ihmeessä kurkkaamassa seuraava pätkä:

Kutoja (The Last Knit)

Kyseessä on kotimainen animaatio vuodelta 2005, Laura Neuvosen käsialaa. Kyseinen tarina tuli syksyllä telkkarista, mutta jos missasit sen kannattaa ihmeessä laittaa hetki tämän katsomiseen, se on kertakaikkisen mainio!

Ja pelottava esimerkki Totaalisesta Harrastamisesta...

Koo on yhtä kuin

Mimosamamma heitti hauskan kirjainhaasteen.
Hän valitsi minulle kirjaimeksi koon (K), josta on tarkoitus keksiä 10 sanaa jotka ovat minulle tärkeitä tai kuuluvat muuten elämääni. Mielenkiintoista! Ensin keksin vain kellon (Mikä mielikuvitus…), mutta sitten homma lähti jo siinä määrin käsistä, että jouduin raakkaamaan finaalilistalle selvinneet.

Olematta sen enempää missään järjestyksessä, valintani kohdistui seuraaviin asioihin:

1. Kevät - Vihreän kauden avajaiset, hienoja hetkiä kun luonto heräilee uuden tulemisen edessä. Koen kevään jotenkin puhdistavana, uuden ajan alkuna.

2. Kissa - Suuri haave, en vielä tiedä kuuluuko toteutettavien listalle. Melkoisen tiukan pohdinnan alla tämä aihe.

3. Kaverit - Laittaisin tämän K: n Y: llä, eli Ystävät. Todella tärkeä henkireikä, ilman ystäviä olisi tyhjää.

4. Kannettava - Ihqu oma läppärini, jonka kanssa istun sohvalla ja syvennyn ihaniin blogeihin. En myöskään ensimmäisenä luopuisi sähköpostista.

5. Kello, kalenteri, kännykkä - Ajankäyttöä ja yhteydenpitoa, tuskin osaisin elää ilman taskukalenteria. Ja näistä kahdesta muusta luopuisin? Tuskinpa.

6. Kaiuttimet - Elämä on musiikkia ja musiikki on elämää, ilman kaiuttimia sitä olisi hivenen hankalampaa kuunnella… Omaan laajan musiikkimaun ja toisinaan nautin suuresti pelkästä hiljaisuudesta.

7. Kamera - En vaihtaisi pois, päinvastoin haaveilen rinnalle toista mallia, puolijärkkäriä…

8. Kangas - Luovuutta, liian vähän toteutuksia viime aikoina.

9. Käsityöt - Sekalainen kokoelma harrastusmuotoja, keramiikka, virkkaus, ompelu jne. Aina valmis kokeilemaan uusia tekniikoita. Voisikohan askartelun lukea näihin? Kollaasit…

10. Kirjat - Sisustus ja puutarha sellaiset. Rakastan hyviä sisustuskirjoja, erityisesti mitä vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia sitä parempi. Myös tarinat vanhoista taloista lumoavat, samoin kuin kerronnalliset puutarhakirjat.

Hauska haaste!
Mikäli haluat haasteen itsellesi laita kommenttiin maininta, niin heitän kirjaimella!

Jk. Tiedättekö sellaisen hetken kun toivoo että kukaan ei näkisi?

Eilen kotiutuessani kyläreissulta lunta oli tupruttanut kotipolkuni varrelle ja mieleeni tuli ajatus hienosta kuvasta jossa näkyy vain askeleet lumessa.

Kävelin siis takoperin (Kyllä vain, takoperin..) kotiovelle ja ajattelin ottaa kuvan aamulla kun olisi valoisaa. Hämmästys oli suuri kun aamulla huomasin herra tai rouva X:n kolanneen lumet myös minun pihaltani! (Onkohan huoltoyhtiömme palveluja laajennettu?) Ja näin ollen myös "upea" taideteokseni joutui ikuiseen kadotukseen..

Lohtuna tässä on se, että olettaakseni kukaan naapureistani ei nähnyt hiukan hankalahkoa takaperinkävelyä...

Glögiä ja kynttilänvaloa

Tänään oli myräkkien myräkkä, lunta tuli lisää ja tuuli tuiversi niin, että olo oli kuin Maija Poppasella. Onneksi kotona on neljä seinää ja lämmintä huokuvat patterit. Itse säästyin sähkökatkoilta, mutta illansuun kyläpaikassa viriteltiin kynttilöitä ainoana valonlähteenä. Jälleen huomasin kuinka paljon vaikuttaa kun kaupungin valot eivät kajasta mistään, vaan on oikeasti pimeää!

Kotiuduttuani olen nautiskellut muutaman mukillisen glögiä, kietoutunut Pentikin lämpöiseen vilttiin ja sytytinpä vielä muutaman kynttilänkin... Tunnelmallista!

Muutamana lähipäivänä pikkuasiat ovat rullailleet pitkin olohuonetta ja keittiötä. Aiemmin kotiutunut ikkunanmallinen naulakkokoukusto päätyi olohuoneen magazinewallpaperille, punaisen lokerikon olen päättänyt maalata valkoiseksi ja - tattadadaa (rumpumusiikkia) - stereot ovat löytäneet paikkansa! Monenkohan kuukauden jälkeen...

Jk. Pieni maininta aikaisempaan postaukseen liittyen:

Kokeiluna suoritettu karambolapyykkinaruviritelmä epäonnistui. Keli taisi olla liian kostea niinkuin arvelinkin.
Hmm.. kevyttä rönsyilyä, mistähän tuokin tuli mieleen yhtäkkiä?

You Inspire Me

Olen sittenkin sitä mieltä, että talvi alkoi oikeasti pari päivää sitten kaikkine lumineen. Aivan käsittämättömän hämmentävää, kun puut peittyvät lumivaippaan ja pakkanen puraisee nenänpäästä. Autoakin pitäisi ymmärtää lämmittää ennen ajoreissuja. Hmm.. Kuulostaa siltä kuin tämä olisi tullut jostakin puun takaa, talvi siis.

Aamulla kun muu kaupunki vielä nukkui ja pieni kuunsirppi loisti taivaalla. Hieno odottava tunnelma.

Palaan tänään Talon elämän Sonjalta aiemmin saamaani tunnustukseen ja lähetän sen eteenpäin muutamaan ihanaan blogiin. Voikohan sen ajatuksen tasolla lähettää takaisin sillekin jolta sen on saanut? =)

Aikaisemmassa postauksessani pohdin sitä miten tästä bloggaamisesta on tullut harrastus ja väylä löytää samanhenkisiä ihmisiä. Seuraavista viidestä blogista on tullut minulle tärkeitä päivänseurattavia, joissa on mukava pyörähtää ja nautiskella sujuvista tarinoista.

Näitä ihania blogeja löytyy suosikkilinkeistäni oikeasti n. 20 kappaletta, mutta yritän nyt pitäytyä tunnustuksen säännöissä ja harmikseni voin jakaa sen vain viidelle.

Eli ei sen kummemmin missään järjestyksessä jaan sen teille ihanaiset bloggaajat:

Elämää Metsäpirtissä

Talo Metsän Reunassa

Wanhatar

Maikkis Liv & Maalaisromantiikka

Pikku-Pihlaja

Pyörähtelen jatkossakin luonanne inspiroitumassa!

Lunta ja luontokuvausta

Talvi tuli, ainakin hetkeksi. Harmi vain, että pieni pessimisti sisälläni ei usko näiden lumien kestävän kovinkaan montaa päivää. Höh. Yritän nyt silti nauttia tästä valoisuudesta ja totutella auton raappaamiseen kesäkauden jälkeen.

Aamulla pohdin järjestelmäkameran ostoa, lähinnä tehokkaamman zoomin toivossa. Huvitti hiukan myöhemmin kun tein löydön nykyisestä normikamerastani, digitaalisen zoomin... Käyttömanuaalit on sittenkin tehty luettaviksi?

Yritin harrastaa jälleen luontokuvausta, kohteet olivat vain hiukan liikkuvaista sorttia ja keittiön ikkunan läpi kuvattuina kuvat jäivät hitusen sumeiksi.

Etsi kuvasta orava... Kuurupiiloa?

Muutama kohtuu onnistunutkin kuva löytyy joukosta.

Näitä "melkein" otoksia onkin sitten vino pino, varmaankin kolmasosa kaikista kuvista. Vauhtia nimittäin riitti kahden oravan voimin.

Melkoisia vauhtiveikkoja!

Kihveli kehveli sentään

Ah tätä materialistin elämää. Myönnän siis edelleen kuuluvani tähän kastiin jollakin tapaa kaikista ekologiapostauksistani huolimatta. Ja jälleen kerran kohennan omatuntoa mainitsemalla kirppistelyn harrastuslistalla...

No niin, tänään siis tapahtui seuraavanlaista:

Menin pälyilemään lempparisisustusliikkeeseeni takataskussa polttelevan lahjakortin kanssa. Mitään kiirettähän kyseisen kortin tuhlaamiselle ei ole, mutta kummasti se muistutteli olemassaolostaan aina silloin tällöin. En tiennyt omaavani must have- pakonsanelemaa tarvetta kunnes näin tämän:

Valkoinen ihana, juuri oikeanmuotoinen ja -kokoinen kokkinaulakko!

Tällaista olen himoinnut todella pitkään, mutten suin surminkaan kuvitellut hankkivani sitä kunnes muutan johonkin maailman ihanimpaan puutaloon maalle. Toisin kävi...

Lähdin sovitusreissulle kotiin kaikkine naulakoineni ja sille tielle tuo kapistui jäi. Ihanaa!

Seuraavaksi ajattelin laittaa Airamille asiakaspalautetta uudesta (?) tuoteideasta, nimittäin jouluvaloista jotka kytketään suoraan kattopistokkeeseen.

Luulenpa etten olisi ainut joka ilahtuisi tällaisesta ratkaisusta!

Entinen kattovalaisinkynttelikkö sai siis väistyä ainakin joulusesongin ajaksi, todennäköisesti tuo kaunistus roikkuu tuossa kyllä pidempäänkin.

Harkitsen vakavasti suppilomallisen valaisimen ottamista pois tuosta rykelmästä, sillä yleensä istun tunnelmallisemmassa hämärähkössä valaistuksessa. Katsotaan.

Blogging Hobby

Jos täyttäisin johonkin listaan harrastuksiani, laittaisin siihen ehdottomasti maininnan bloggailusta. Sitähän tämä on, harrastus. Sattumankauppaa vai mitä lie, mutta olen onnistunut löytämään päivittäinseurattavia, eli blogeja joissa kirjoittaa samanhenkisiä ihmisiä ja joiden tarinoita odotan aina innolla. Olen siis riippuvainen. Blogeihin?

Uskoisinpa jopa niin, että reaalielämän kohtaamisessakaan emme jäisi sanattomiksi keskenämme.

Tänään olen poskesta puolikuollut (tai siis ihan vain puutunut) hammaslääkärireissun jälkeen, mutta silti Talon elämän Sonja onnistui vääntämään suupieleni ylöspäin myöntämällään tunnustuksella. Kiitos paljon!

Palaan tämän eteenpäin saattamiseen myöhemmin!

Suomi- ilmiö

Ensilumi leijaili viime yönä kotipihalleni. Ihanaa!
Matkalla jonnekin (maailman ääriin) kuvailin maisemia, vahvasti edelleen siis maalaisvaikutteisissa tunnelmissa... Kaunista.

Samana päivänä toisaalla. Lumesta ei tietoakaan, mutta ilma kuin morsian.

Kalenteriselailun tiimoilta suunnittelin tulevia juttuja ja havahduin totaalisesti Joulun tuloon.

Täytyy siis aktivoitua lahjasuunnitelmien suhteen ja harkita muutenkin koristelaatikon (vai pitäisikö sanoa laatikoiden...) esille kaivamista. Ehkäpä jo lähipäivinä.

Kaupunkilainen maalainen

Olen alkanut salaa haaveilla maallemuutosta. En mihinkään peräkorpien metsätaipaleen varrelle, vaan mukavan etäisyyden päähän palveluista.
Hmm... Kaupunkilainen maalainen?

Jokatapauksessa houkutteleva ajatus, johon tietenkin kuuluu se unelmien puutalo mallia vanha ja terve. Samoin ajatus hiljaisuudesta ja hiljentymisestä, omasta rauhasta on todella ihana. Tiedä sitten kuinka yliromantisoitua tällainen haaveilu on. En sentään ole haluamassa sähkötöntä ulkohuussi -asketiaa...

Jokatapauksessa haaveistahan ei ikinä tiedä onko niiden tarkoitettu toteutuvan vai ei, mutta henkilökohtaisesti kokisin jonkinasteista mielenköyhyyttä ilman tällaista ajatusleikkiä. Ehkäpä leikekirjan pitäminen ja kaikenlaisten ajatusten paperille laittaminenkin liittyvät kaikki tähän yhteen ja samaan asiaan -haaveiluun.

Mutta missä on lumet? Kuvan alareunassa vihersi nurmikko...

Pikkujouluaikaan

Viini virtasi ja musiikki soi.

Eilen oli ensimmäiset pikkujoulut tälle vuodelle.
Vai järjestettiinköhän tammikuussa jonkin kokoonpanon "myöhästyneet" sellaiset viime vuodelta? Hmm... No anyway, eilen nautiskelin hyvää punaviiniä kera ystävien, loppuilta kului paikallisen ravintolan parketilla.
(Rakastan tanssimista!)
Tänään onkin kolotellut enemmän jalkoja kuin päätä...

Pari päivää sitten aloitin joulun koristamisen, virittelin ensimmäiset tuikkuvalot ulos (vuodesta toiseen se on yhtä maaginen hetki). Rakentelin muutamasta pajukepistä obeliskin ja laitoin valot sen ympärille, köyhän miehen ruusujen seuraksi. Kyseiset ruusut ovat pysyneet yllättävänkin hyvin kuosissaan parin kuukauden ulkonaolon jälkeen. Enin jäntevyys on ehkä hiukan kadonnut, mutta uskoisin näiden kestävän talven yli kevääseen. Kestokoristeita siis.

Punaisesta puheen ollen

Löysin kirppikseltä Ikean lehtilokerikon, eurolla. Viime reissulla kyseisessä marketissa (Ikeassa siis) samainen lokerikko oli jo viittä vaille ostoskärryissäni, mutten kuitenkaan sitä silloin ostanut. Väri taisi olla teräs.

Tästäkin ensimmäinen ajatus oli, että valkoista maalia päälle kiitos. Kirpparilta kotiuduttua en sitten olekaan enää niin varma siitä maalaamisesta. Mikähän räikeä kausi tänne on rantautunut?

Etualan ihanuuskin odottelee vapaata seinätilaa. Pitäisiköhän rakentaa pari seinää ihan vain siitä syystä, että voisi ripustella kaikenlaisia kauneuksia esille?

Miniremonttinainen

Tässä päivänä eräänä puuhastelin eteisen sanomalehtitapetin kanssa, vaihdoinkin sen olohuoneeseen. Kyllästyin olohuoneen pikkuseinän (keittiön ja eteisen välissä) lookiin vanhoine hyllyineen ja raapaisin sanomalehtitapetin siihen. Ja kieltämättä siinä se ajatus tuntuisi toimivan paremmin kuin eteisessä. Tämähän oli melkein kuin Tikkurilan maalimainoksesta, ”Siitä se ajatus sitten lähti.”

Onneksi tietyissä asioissa tunnen itseni enkä suotta ruvennut liisterihommiin, vaan taaplasin kaksipuoleisella teipillä... Toimii hyvin!
Ja nopeasti, myös mielenmuutokset huomioiden.

Maalaushommiakin olen tehnyt, sain maalattua Ikeasta ostamani hyllyn valkoiseksi. Uhmasin parkettia ja maalasin sisällä (Hmm, järkeä tai ei...), onneksi toistaiseksi ei ole löytynyt mitään suurempia maaliläiskiä lattiasta…




Hyllyn ostohetkellä harkitsin vakavissani myös punaista vaihtoehtoa puunvärisen sijaan. Olen jotenkin mieltynyt tiettyyn punaisen sävyyn, siihen jota oli aiemmassa leikekirja -postauksessani kiinankaappien ovissa ja rungossa.

Se on jotenkin viehkosti lumoavan puhutteleva, syvä punainen. (Menisinköhän maalikauppaan tällä määritelmällä?)
Harmi vain, mutta rohkeus ei sitten riittänyt niin räväkän vaihtoehdon valitsemiseen.

Tässä vielä upeaa auringonlaskun tunnelmaa viikonlopulta.

Kestävää kehitystä

Istuin yhtenä päivänä kahvilassa lukemassa ja silmiini osui artikkeli jossa puhuttiin itselleni tuntemattomasta aiheesta, downshiftingista. Selkokielellä siis jotenkin näin, että kuluttaessaan vähemmän pärjää vähemmällä työnteolla ja näin ollen jää enemmän vapaa- aikaa.
Eli ajatuksena "hitaampi" elämä.

Hmm... En ole mikään sen ihmeempi ympäristö/elämäntapa -aktiivi, mutta mitenhän joka kolmas blogini postaus alkaa nykyään liipata tällaisia aiheita..?

Joka tapauksessa artikkeli oli sinänsä mielenkiintoinen, että nyky -yhteiskunnan kulutusmanian joukossa on hyvä muistaa säilyttää myös vanhaa. Onkohan vanhojen puutalojen säilyttämisen puolesta olemassa jotakin toimintaa?

Onneksi harrastan kirpputorien ja kierrätyskeskusten koluamista (tulikohan tästä nyt sitten puhtaampi omatunto..), mutta totuuden nimissä on sanottava, että onhan se shoppaaminen kyllä kieltämättä aika mukavaa puuhaa. Nykyään onneksi harkitsen enemmän omia ostoksia, tiedä sitten johtuuko se kestävän kehityksen ajattelusta vai yksinkertaisesti siitä syystä, että kaapit ovat jo täynnä kaikenlaista...

Laatikossa odottelee edelleen lahjakortti lemppari sisustusliikkeeseen. Taidan odotella vielä joulutavaroiden saapumista, vai malttaisiko odotella peräti joulun jälkeisiä alennusmyyntejä..? Tuskinpa.

Suuri pieni askartelija

Askaroin tänään (tai pikemminkin jo viime yönä) leikekirjani parissa. Luulin omaavani tarkan mielikuvan siitä millainen lopputulos olisi. Muutaman sivun jälkeen totesin kuitenkin jokaisen avatun aukeaman olevan omanlaisensa ja toisistaan riippumattoman kokonaisuuden, joten heitin sisäisen rajoitteeni romukoppaan ja jatkoin huolettomana kuvien liimailua. Mukavaa!
Paitsi siinä vaiheesssa kun silmät ovat puoliummessa unesta, mutta mieli haluaisi jatkaa...

Ollapa useamminkin lapsenmieli tällaisissa taideasioissa. Turhan tarkka suunnittelu ei välttämättä johda nerokkaimpaan lopputulokseen, mutta toisaalta kyllä hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hmm... Sekoitus näitä kahta olisi varmasti hyvä kompromissi!

Heh, melkein unohtui tänään tapahtunut hauska keskustelu rakkaan ystävättäreni kanssa, aiheena oman itsensä tunteminen eli omat neuroosit... Tämähän liippaa hyvinkin pitkälti monessa blogissa viime aikoina kiertämää haastetta "Omituiset tapani".

No anyway, hyvät naurut saatiin kohdassa vieraskirja, sillä ystävättäreni tunnusti ettei täytättäisi sitä kellään. Syynä on se, että jos se joskus unohtuisi jonkin vieraan kohdalla, stressi iskisi ja kuittaus vieraskirjaan pitäisi pyytää jälkikäteen... Kiitos tästä, oli todella riemukkaat jutut tänään!

Ystävät ovat elämän suola, sokeri ja pippuri!

Ps. En "uskalla" osallistua yllä mainittuun haasteeseen, mutta paljastan olevani perfektionisti tekstiviestien kirjoittamisessa. Erisnimet ja paikannimet isoilla kirjaimilla, pilkut oikeissa paikoissa..Huh...

Pps. Päivän musiikki: Sarah Brightman feat. Andrea Bocelli. Musiikkia jota ei voi kuunnella pienellä volyymillä. Upeat äänet ja oman musiikkimakuni toista laitaa, eli kepeää päätyä. Suosittelen!