Räps räps

Huisia että kahdeksan tonttua on mennyt kävijälaskurissa rikki. Uskomaton määrä kerrassaan. Kiitos siis teille jotka näitä löpinöitä käytte seurailemassa!

Sisustelu on hetkeksi löytänyt jonkinlaisen uomansa. Ainakin osittain. Löysin jostakin aivolohkon osasta sisusta ahtaammin, vältä tilantuntua -mentaliteettini ja tavarajärjestys rupesi muistuttamaan omannäköistä tuttua linjaani. Ihanaa! Jonkun mielestä tätä tyyliä voisi varmasti kutsua pikemminkin oudonnäköiseksi....

Sydänketju on alesta löytynyt joulukoriste. Ei kuitenkaan mikään super -jouluinen juttu.




No anyway, en siis ihan heti pystyisi kuvittelemaan itseäni asumaan johonkin moderniin ja tilavaan tämän ajan asuntoon. Mutta tyylimakunsa kullakin.

Tilaa saa ja pitää olla, mutta omani sellaiset haluan mieluummin täyttää kodikkaasti, sillä tilantuntua pystyy luomaan niin monella tapaa. Rapsin ne kaamean sävyiset verhot olohuoneen ikkunasta pois ja taisin huomaamattani hankkia pari lisäneliötä melkoisen tilan avartumisen muodossa.

Sitähän voisi siis kipaista kirppiksellä tutkailemassa mahdollisia löytöjä kerran tätä tilaa on...

Jk. Picasan uusi päivitys on kerrassaan hurmaava!

Päiväntäyttöä

Tänään... Olin totaalisen kyllästynyt olohuoneen ruskeisiin, väärän sävyisiin verhoihin, otin ne pois. Käänsin sohvan vinoon, laitoin pari ikkunaa seinälle ja siitä seurauksena kuulostelen koko ajan kauhulla josko toisen taulukoukut pettävät ja koko komeus rojahtaa lattialle.

Osallistuin yhden blogin arvontaan, kävin kaupassa ja huomasin vasta jälkeenpäin postista saapuneen paketti-ilmoituksen.
Höh, joutuu siis odottamaan huomiseen.

Nukuin pitkään ja päivän mittaan pysähdyin silloin tällöin sohvalle jonkin televisio-ohjelman ääreen. Siirsin Ovea kolme kertaa.

Rumsteeraamista.

Toivon mukaan seinällä pysyvää mallia...

Kukka ja valo = kukkavalo. Keltaiseen taittavat seinät näyttävät oudosti marjapuuronpunertavilta.


Tehokkaaksi aiotusta päivästä onnistuin jättämään järkevimmät hommat huomiselle. Tiskaamisen ja imuroimisen.

Siitä se ajatus sitten lähti

Tänään syntyivät Elämän kevät ja Sydän sanoo. Savesta siis.

Keväästä meinasi ensin puoliväkisinkin muotoutua kellotaulu, mutta hetkellisen pohdinnan jälkeen ajatus muutti muotoaan. Näille teoksille lopulliseksi sijoituspaikaksi on tällä hetkellä kaavailtu saunaa.

Tästä on kyllä vielä pitkä matka ennen kotiutumista (mm. noin tuhannen asteen uunitukset pariin kertaan), joten saa sitten nähdä mihin päätyvät. Eiköhän luulisi näiden saunassakin viihtyvän, löylyistä huolimatta.

Lähtökohtana omat suunnitelmat ja materiaali.

Elämän kevät, hetki kellotauluna.

Sydän sanoo, ennen kaiverrusta.

12th Floor

Tämän viikonlopun reissulta on palailtu takaisin kotiin, oli oikein mukavaa. Kiireetöntä ja täyteläistä, sopivasti kaikkea.

Lauantaina illan menyn jälkeen kiipesimme hotellin ylimpään kerrokseen ihailemaan maisemia. Siis kirjaimellisesti kiipesimme perille vievän hissin ollessa huollossa. Ensimmäiset viisi kerrosta pääsimme toisella hissillä, jonka jälkeen kipusimme vielä 6 kerrosta korkokengillä ylöspäin. Sanoisinko, että jonkinasteista tahdonlujuutta löytyy.

Vankka korkeanpaikankammoni ilmoitteli kerros kerrokselta enemmän olemassaolostaan, sillä jokaisen kerroksen puolivälistä näkyi suuresta ikkunasta suoraan alas kadulle. Huh.. Viimeiset kerrokset kipusin rappusten toista laitaa silmät kiinni.

Kanssamatkaajani jatkoivat aina huipulle asti, mutta itse heitin pyyhkeen kehään kerrosta alempana, numerossa 11. Siinä tuntui olevan riittävästi Helsinki by Night -kuvakulmaa minulle... Onneksi tällä hetkellä on jälleen maata jalkojen alla.

Mysteeriksi edelleen jääneet portaat kerrokseen numero 12. Ehkä vielä joskus saan itsenikin kokeilemaan niitä...

Kerroksen 11 näkymiä yöllä, sekä aiemmin kuvattuja "päiväverrokkeja".

Jk. Haaveissa on joskus Pariisi, ilman Eiffeliä.

Hetki

Vaivuin taas hetkeksi dokumenttien maailmaan. Tapetilla tällä kertaa Samuli Edelmann - Mä matkamies maan, kooste platinaa myyneen Virsiä levyn tekemisestä.

Olen suunnitellut ostavani kyseiset levyt (mielestäni niitä on 1 ja 2 kipaleet), mutta toistaiseksi en ole vielä edennyt kauppaan asti tämän suunnitelman tiimoilta. Tällä hetkellä tuntuisi musiikin puolella kolahtavan kaikenlainen yksinkertaistettu malli. Yritin etsiä jonkinlaista musiikkinäytettä ko. levyiltä, mutta tuloksetta.

Löysin kuitenkin Edelmanin hienon tulkinnan Juicen klassikkobiisistä Pyhä toimitus. Todella surullinen kappale, mutta jotenkin niin koskettava.

Kyseisen Matkamies -dokkarin olen kyllä joskus aiemminkin nähnyt, tämä lienee uusinta siis. Pitäisiköhän laittaa Ylelle pyyntöä, jos voisivat esittää myös aiemmin hehkuttamani Madame E :n uudestaan Niiiin monen vuoden jälkeen...

Mihinkään sen kummemmin liittymättä, viime vuodelta rästiin jäänyt kuvalupaus. The Taikasauva.

Mukavaa viikonloppua!

Hrrr

Aamulla oli pieni vilu vai sanoisinko että hiukan kylmä. Tämän kaupungin eräällä kolkalla -26c... Huh! Mutta en missään nimessä valita en, on talvi joka näyttää ja tuntuu talvelta.
That's the way I like it!

Kummallista kun alkuviikoksi on kuitenkin ennustettu jo lämpöasteita, ei pysty käsittämään ei. Onpas vaihtelevaa.

Täytyy fiilistellä talvisin valokuvin jälleen kerran, sillä lähden viikonlopuksi minireissuun muutaman sadan kilometrin päähän. Mitä jos lumet ovat sulaneet sillä aikaa? Hmm...

Päivän toinen ajatus on ollut maalipurkkisyndrooma. Tiedättekö, purkki josta maali ei lopu ikinä? Maalasin sängynpäädyn, yöpöydät ja ties mitä ja edelleen maalia oli melkein puolipurkkia jäljellä.

Sormet syyhysivät maalaamiseen edelleen, joten kaivelin kaappeja ja löysin kaapin kaapista. Kananmunakaapin siis. Toiselta nimeltään yksi roikkumaan jääneistä ikuisuusprojekteista, joka on ollut tarkoitus maalata valkoiseksi noin kaksi vuotta.


Yksi ikuisuusprojekti vähemmän.

The Door(s)

Loppiainen meni. Minkähän takia kotonani roikkuu vieläkin muutamia joulukoristeita? Toisaalta tämän joulun koristelua olisi kyllä voinut kutsua yhtä hyvin talvikoristeluksi, joten mitään sen suurempaa kiirettä niiden poiskorjaamiseksi ei liene.
Mitä nyt nuo muutamat kestojoulukalenterit täytyy korjata vuodeksi varastoon...

En olekaan pitkään aikaan laittanut kuvia Ovesta, joten seuraavassa hänen yllään olevaa talvikoristelua.

Olen alkanut haaveilla toisestakin ovesta. Sellaisesta jossa olisi umpipuupeiliä ja yläosassa lasiruudutus. Täytynee siis pitää silmät ja korvat auki siltä varalta, että jossakin lymyäisi kyseinen kaunotar.

Waiting for Something

Odotan, odotan ja odotan, odottamasta päästyäni. Huomaankohan jossakin vaiheessa odottaneeni elämäni ohi?

Joskus tuntuu, että ajantaju on kahden odottamisen välinen aika. Hmm.. Toisaalta en halua luopua odottamisesta, sillä olen koukussa siihen kihelmöivään tunteeseen, joka syntyy juuri siitä kun odotan jotakin.

Odotan joulua, juhlia, illanistujaisia. Ystävän tapaamista, vapaapäivän aamua. Odotan kevättä ja syksyä, kauniita hetkiä. Odotan sitä, että olisi aikaa tehdä sitä, tätä ja tuota.
Elän Sitten kun - hetkeä. Odotan.

Ajattelen myös paljon. Joskus liiankin paljon... Olen tunneihminen, mutten kuitenkaan aina osaa olla Let go - tyyppinen. Onneksi.

Haluan ajatella suuria linjoja ja pieniä piperryksiä. Yritän pysytellä mitäänsanomattomuuden yläpuolella.
Onnea on, että ihmiset ovat erilaisia.

Minä olen tällainen.

Madame E

Rakastan taiten tehtyjä dokumentteja. Joulun aikaan katsoin pari henkilökuvaa, Anu Pentikistä ja hänen yrityksensä noususta ja kehittymisestä, sekä toisen kirjailija Laila Hirvisaaren elämästä. Rohkeita elämäntarinoita. Aitoja.

Minulle mieleenpainuvimman dokumentin olen kuitenkin nähnyt noin kymmenen vuotta sitten, Madame E :n. Voi kunpa joku teistä muistaisi nähneensä tämän! Seuraava lainaus on Ylen Dokumenttiprojektin esittely kyseisestä ohjelmasta:

”Madame E on intiimi ja hauska muotokuva myrskyläläisestä originellista, Eila Lemmelästä. Madame E on porsitussikalan värikäs emäntä ja taiteen intohimoinen kerääjä. Hän viihtyy yhtä hyvin sikalan possujen joukossa kuin kirkkovaltuustossakin, niin piirtäjien ja maalareiden mallina kuin näyttelyn avajaisissakin.

Taiteellisuus on keskeistä Eilan elämässä: taiteellinen leipomus, taiteellinen joulukuusi, taiteelliset elämää suuremmat hatut. Eilan elämä on ihanaa: se saattaa johdattaa hänet suoraan porsaiden synnytyksestä omaan runotupaan tai taidenäyttelyn avajaiskokkareille. Toisaalta elämä olisi puolinaista, jos ei se joskus näyttäisi myös traagisia kasvojaan.”

Istuin television ääressä ja tuijotin ruutua. Kuin olisin mennyt sisälle tarinaan ja elänyt sen mukana... Harvemmin kohdalle osuu jotakin näin koskettavaa television välityksellä, mutta tämän sanoisin olevan dokumenttien parhaimmistoa, minun mielestäni.
Muistelenhan sitä vieläkin, kymmenen vuoden jälkeen.

I Like It Brown

No niin. Joskus viime vuoden puolella lupasin laittaa kuvaa uudesta ruskeasta päiväpeitostani. Jospa nyt sitten hoitaisi tämän asian alta pois...

Makuuhuoneen sisustaminen on muutenkin edennyt ihan mukavasti. Yöpöydät maalasin valkoiseksi, verhot vaihtuivat ja muutenkin tuntuu omannäköiseltä.

Ou Yeah, I like it. Jopa niin paljon että olen lähestulkoon kateellinen itselleni, hih. Voikohan niin sanoa..?

Vuoden Ensimmäinen

Tänään on kulunut lähestulkoon koko päivä oleillessa. Flunssa on revitellyt välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta osasyy tämänpäiväiseen kenties kuulunee myös aamuun asti venähtäneelle Uuden Vuoden ihmettelylle... Vuosi vaihtui mukavasti maalla, tuttujen sekä tuntemattomienkin seurassa.

Alkuillasta puuhailtiin saunaa ja ruokaa tutummalla pienellä porukalla. Sitten siirtyminen varsinaiselle juhlapaikalle, jossa tunnelmaa loivat hienot jätkänkynttilät ja kunnon kokoinen rakovalkea. Kodassa loimusi nuotio koko illan, nokipannussa kuumeni niin kahvi kuin glögikin.

Kättelin varmaankin noin -Hmm- kolmea-neljääkymmentä ihmistä siinä illan aikana... Koska kyseessä olivat Erään Paikkakunnan Erään Kylän uudenvuodenvastaanottajaiset, muut tietysti tunsivat toisensa jo entuudestaan.

Tästä huolimatta meno oli mukavan letkeää ja välitöntä, enkä hetkeäkään tuntenut itseäni ulkopuoliseksi. Illasta jäi todella mukavat muistot, kiitos vielä kerran kutsujille!

Raketit viuhuivat puolenyön molemmin puolin.

Tänään tosiaankin päivä on kulunut lepäillessä ja tälle päivälle osunutta upeaa keliäkin on tullut ihailtua pääosin vain ikkunan takaa. Jospa sitten huomenna olisi kaikinpuolin virkeämpi fiilis.

Kuvat on napattu tänään auringonlaskun aikaan..

...kun pakkanen aloitti napakan kiristymisen. Kaunista!

Hmm... Toteutuukohan tänä vuonna jonkinlaisia Uuden Vuoden Toiveita?