sunnuntai 11. tammikuuta 2009

12th Floor

Tämän viikonlopun reissulta on palailtu takaisin kotiin, oli oikein mukavaa. Kiireetöntä ja täyteläistä, sopivasti kaikkea.

Lauantaina illan menyn jälkeen kiipesimme hotellin ylimpään kerrokseen ihailemaan maisemia. Siis kirjaimellisesti kiipesimme perille vievän hissin ollessa huollossa. Ensimmäiset viisi kerrosta pääsimme toisella hissillä, jonka jälkeen kipusimme vielä 6 kerrosta korkokengillä ylöspäin. Sanoisinko, että jonkinasteista tahdonlujuutta löytyy.

Vankka korkeanpaikankammoni ilmoitteli kerros kerrokselta enemmän olemassaolostaan, sillä jokaisen kerroksen puolivälistä näkyi suuresta ikkunasta suoraan alas kadulle. Huh.. Viimeiset kerrokset kipusin rappusten toista laitaa silmät kiinni.

Kanssamatkaajani jatkoivat aina huipulle asti, mutta itse heitin pyyhkeen kehään kerrosta alempana, numerossa 11. Siinä tuntui olevan riittävästi Helsinki by Night -kuvakulmaa minulle... Onneksi tällä hetkellä on jälleen maata jalkojen alla.

Mysteeriksi edelleen jääneet portaat kerrokseen numero 12. Ehkä vielä joskus saan itsenikin kokeilemaan niitä...

Kerroksen 11 näkymiä yöllä, sekä aiemmin kuvattuja "päiväverrokkeja".






Jk. Haaveissa on joskus Pariisi, ilman Eiffeliä.

5 kommenttia:

  1. Hih, nauratti kun luin, korkean paikan kammoa podetaan täälläkin! Eiffel-torni jäisi väliin minultakin, tai siis kaikki tornit..muistan kun vuosia sitten kiipesin Viipurin torniin, huh, puolessa välissä matkaa jo kaduin, mutta en kehdannut kääntyä takaisin ettei serkkuni olisi tarvinnut yksin mennä, no huipulta olisi ollut muhkeat näkymät jos olisin uskaltanut seisoa ja katsoa...olin kyykyssä (matalan)kaiteen vieressä ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa, minuutin kuluttua pois jalat aivan velttoina ja tutisevina pelosta:)

    VastaaPoista
  2. Unohtui sanoa että upeita kuvia olet saanut ikuistettua:)

    VastaaPoista
  3. Heh, nauratti tuo sinunkin sepustuksesi. =) Tasan tarkkaan näille voi nauraa vasta jälkikäteen, koska tositilanteessa eli korkealla ollessa nauru on kaukana... Onneksi suurin osa ihmisistä ymmärtää, että korkeanpaikankammo ei ole tahdonasia, ainakaan minulla. =)

    Päivänvalossa olevat kuvat ovat toissasyksyltä kun edellisen kerran rohkenin niihin korkeuksiin... =)

    VastaaPoista
  4. Korkean paikan kammo täälläkin.
    Tukholmassa kamun kanssa kierreportaita yritettiin mennä vanhan kaupungin laidalle.
    Pääsin puoleen väliin enkä sen
    jälkeen meinannut päästä ylös enkä alas.

    Kyllä vierähti aikaa ja se oli kamalaa...HUI

    VastaaPoista
  5. Täytyy vielä tarkentaa: siis kapusin Viipurin linnan torniin , pyöreä torni on niin matala että siellä ei huimannut lainkaan:)

    VastaaPoista

Ajatus on tärkein =)