Joskus tuntuu, että ajantaju on kahden odottamisen välinen aika. Hmm.. Toisaalta en halua luopua odottamisesta, sillä olen koukussa siihen kihelmöivään tunteeseen, joka syntyy juuri siitä kun odotan jotakin.
Odotan joulua, juhlia, illanistujaisia. Ystävän tapaamista, vapaapäivän aamua. Odotan kevättä ja syksyä, kauniita hetkiä. Odotan sitä, että olisi aikaa tehdä sitä, tätä ja tuota.
Elän Sitten kun - hetkeä. Odotan.
Elän Sitten kun - hetkeä. Odotan.
Ajattelen myös paljon. Joskus liiankin paljon... Olen tunneihminen, mutten kuitenkaan aina osaa olla Let go - tyyppinen. Onneksi.
Haluan ajatella suuria linjoja ja pieniä piperryksiä. Yritän pysytellä mitäänsanomattomuuden yläpuolella.
Onnea on, että ihmiset ovat erilaisia.
Onnea on, että ihmiset ovat erilaisia.
Minä olen tällainen.
...Tiedätkö, ja vaikutat juuri täydelliseltä tuollaisena.
VastaaPoistaMäkin saan suunnattomasti voimaa ja energiaa kun on jotain mitä odottaa. En voisi sanoa, etten eläisi juuri tässä hetkessä, mutta lähinnä vaikeammat hetket varsinkin auttaa läpi se, kun on jotain mitä odottaa.
Tällä hetkellä odotan.. mm..oliskohan tässä blogille aihetta? Eikä tähän sun palautteeseen.. Sorry!
Iloa sinne!
juutuin tekstiisi kiinni, kuulostaa niin tutulle, mutta eikö elämässä ole ihaninta kaiken kauniin odottaminen.
VastaaPoistaILona
Aina kannattaa odottaa..vaikka ei edes tietäisi mitä odottaa...
VastaaPoistaEhkäpä se odottaminen on tietyllä tapaa myös eräänlainen elämäntapa? Olen kyllä koukussa siihen, ei mahda mitään. =)
VastaaPoistaPs. Anni, eikun vaan kirjailemaan omaankin blogiin! =)