Uusia Vuosia

Savunhajua ja saunatunnelmia

Piipahdin muutama päivä sitten tiettömien teiden takana, ystävättäreni mökillä saunomassa. Tai no ehkäpä äskeinen oli hiukan liioiteltua, sillä kunnon talvikelistä huolimatta tiet olivat perille asti moitteettomassa kunnossa.

Pitkään suunniteltu mökkivierailu ajoittuikin yllättäen keskelle talvea, joten olihan siinä kyllä aivan omanlaistansa tunnelmaa. Pirtti oli vielä hiukan viileä saapuessani. Onnekseni olen ennenkin harrastanut talvimökkeilyä, joten ymmärsin varustautua kunnon kerrospukeutumisella villasukista ja töppösistä lähtien.

Tuvassa tuoksui mukavasti vieno savunhaju lämmittämisen seurauksena. Hmm - hiukan aikaisemmin kyseinen tuoksu ei kuuleman mukaan ollut ollut niin nautinnollinen kuin minun saapuessani mökille...

Mökin pihapiirissä oli ihania pikkuaittoja.

Ja sauna joka nökötti erillisenä rakennuksena pihan perällä. Pimeässä luulin sitä ensin kaikessa söpöydessään leikkimökiksi...

Ihania olivat taivaan tuhat tähteä (jotka näkyivät todella hyvin kaiken muun oheisvalon puuttuessa) sekä ulkosauna. Sauna jossa voi helposti aistia eri sukupolvien istuneen niillä samaisilla lauteilla ja nauttineen Saunan ihanista löylyistä. Mukavaa!

Kaupunkilaisena maalaisena muistin taas kirkkaasti arvostavani tällaisia kokemuksia.

Efter Jul

Joulu oli.
En usko vieläkään että luminen sellainen. Viime vuosina nähtyjen nurmikkomaisemien jälkeen on ihanalla tavalla käsittämätöntä lumiset näkymät. Ihan kuin joskus ennen vanhaan jolloin ei tarvinnut pohtia onko jouluna lunta vai ei.

Tapaninpäivän maisemaa.



Joulun ihanimpiin asioihin kuuluu mielestäni antamisen ja saamisen ilo. Joka vuosi suunnittelen antavani lahjoiksi enemmän itsetehtyjä paketteja, mutta kummasti sellaisten lahjojen toteuttaminen on hiukan ontuvalla tolalla vuodesta toiseen. Havahdun mukamas liian myöhään tehdäkseni yhtään mitään. Heh, ihankuin joulu olisi muka joka vuosi eri aikaan..

Jospa siis jälleen kerran suunnittelisin tsemppausta ensi vuodelle ja aloittaisin askartelun hyvissä ajoin.
Jk. Tänä vuonna sentään Yksi lahja oli itse tehty.

Elämäni ensimmäinen Tildailu, Hyvänyönenkeli kummipojalle.

Valkoista joulua

Jouluntoivotuksia. Varmaankin juuri joulusta johtuen onnistuin laittamaan kuvan niin, että klikkaamalla se aukeaa suuremmaksi. =)

Tunnelmointia

Tänään vain kuvallista kerrontaa linssin läpi tutkailtuna.




Odotellaan vielä muutama yö luukkua numero 24.

Puu kaatuu joulun alta

Kävin kuusimetsällä, minisellaisella, sillä mukaani lähtenyt vihertäjä on sypressi. Hmm... Uusi tuttavuus joten olisikohan jollakin jakaa jonkinlaista hoito-ohjetta? Joulukasvivillitykseni on hiukan ryöpsähtänyt käsistä, sillä hamstrasin lisäksi myös yhden valkoisen joulutähden...

Sisustukseen tälle joululle kaavailtu tummanruskea -luonnonvalkoinen väritys on onnistunut kohtuullisen hyvin, lopputulos näyttää joululta ilman sen ihmeellisempiä koristeita.

Tunnelma syntyy kynttilöistä, valoista, joulukasveista ja -tuoksuista. Rauhoittumisesta.

Kuvissa joulumarkkinoilta löytämäni koruttoman kaunis sydän.

Kiire, hoppu ja hässäkkä

Ihanaa, lunta näköpiirissä! Ja sitä myöten myös lumitöitä.
Kun ostaa lapion, haluaisi kolan. Jos hankkii kolan, tahtoisi lumilingon. Lingon saatua pitäisi olla traktori. Onkohan tämä periaatteellista tyytymättömyyttä johon tulee sorruttua monessa muussakin asiassa?

Omiin pihaneliöihini riittää lumityövälineeksi onneksi yhdistelmä listan kahdesta ensimmäisestä, suurempien alueiden lumityöt hoituvat huoltoyhtiön toimesta ostopalveluna. Mielenkiintoista kyllä tänä talvena laajentunut hyvä palvelu myös pihapolkujen siistimiseen, sillä Mystinen Kolailija on jatkanut salaisia palvelujaan. Jaa-a, nähtäväksi jää näinköhän todellakin joudun niihin kahvinkeittopuuhiin keväämmällä...

Joulunalusaika on tuntunut sujuvan aikamoisella sykkeellä. Kaipaisin hetkeä jolloin voisin vain istua alas ja hengähtää, antaa joulurauhan laskeutua oikein kunnolla. Miten sitä ei ikinä muista joulun tulevan melkein kuusipuun takaa, joka vuosi yllättäen samaan aikaan? Ensi vuonna aloitan jouluvalmistelut kesäkuussa ilman sen kummempia pohdintoja onko liian aikaista vai ei.

Ompelukone on surissut verhoa, tuolinhuppua, tyynynpäällistä ja vaikka ties mitä. Iski siis mieletön inspiraatio päälle. Pipareista saadun sokerihumalan korvikkeeksi leivoin uudet hiukan kestävämpää mallia, savesta nimittäin...


Tästä eteenpäin yritän rauhoittua ja keskittyä olennaisimpaan, siihen miltä joulu Minusta tuntuu.

Jouluista

Pyörähdin tänään kaupunkimme tunnetuimmilla joulumarkkinoilla. Mukavaa, etenkin kun sain ystäväporukan kyläilemään luokseni markkinoiden merkeissä.

Itse suoriudun paikalle jo pelkän tunnelman takia, mutta tulihan sieltä tunnetusti löydettyä myös kotiintuomisia. Mielenkiintoisimpana ostoksena pidän kyllä ehdottomasti risuista väänneltyä Taikasauvaa.. Laitan kuvan myöhemmin kunhan ensin opettelen käyttämään sitä.

Täytyy testailla tarvitaanko tehosanaksi Simsalabim vai kenties Ananasakäämä... Vai peräti Abrakadabra? Hmm..Täytyypi kaiketi suoriutua kirjastoon lainaamaan jokin Taikateoston Opaskirja Aloittelijoille. Hih..

Kaunis, niin kaunis tuliaislahja Ystäviltä.

Markkinat olivat oikein mukavat, ainut pieni kritiikki tuli siitä miksi myyjät korjaavat pöytiään pois jo reilusti ennen tapahtuman sulkeutumista. No mutta toisaalta, säästöähän se oli meille... Mukavaa kyllä, että tällaisia tapahtumia on Suomi pullollaan. Kiinnostusta olisi ollut pyörähtää myös Loviisassa katsastamassa Wanhan ajan joulukoteja, mutta ehkäpä ensi vuonna suunta sinnepäin.

Kynttiläkruunun koristelu -leipomista.

Hmm... Puolet pipareista on kadonnut jonnekin. Ö-höm.. *slurps*

"Maistuis varmaan sullekin." Vai maistuisiko?

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä kertaa.

Jk. Viime päivien musiikkina on ollut Vesa-Matti Loirin Sydämeeni joulun teen -levy. Jopa siinä määrin, että odottelen kauhulla jonkun naapureistani tulevan takavarikoimaan kyseisen teoksen...

Muistatko millaista on

1 olla rakastunut

2 nauraa niin paljon että vatsaan alkaa sattua

3 lämmin kylpy

4 ei yhtään jonoa kaupassa
5 erityinen katse

6 saada e-mailia

7 ajaa uudella hienolla tiellä

8 kuulla lempikappaleesi radiosta

9 maata sängyssä ja kuunnella sadetta

10 lämmin pyyhe

11 löytää alennusmyynnistä sellainen paita, jonka haluat

12 suklaapirtelö Tai vanilja Tai mansikka

13 tunteja pitkä puhelu

14 vaahtokylpy

15 hihittää niin, että kyyneleet valuvat silmistä

16 hyvä puhelu

17 rantahiekka

18 löytää rahaa vanhan takin taskusta

19 olla huvittunut omista jutuista

20 puhelu, joka soi monta kertaa

21 juosta edestakaisin kastelulaitteen läpi
22 nauraa ilman mitään syytä

23 että on ystäviä, joita voi kehua toisille ystäville

24 hymyillä vanhalle tarinalle sisäisesti

25 ystävät

26 kohdata, joku joka puhuu sinusta hyvää

27 herätä ja huomata, että saa nukkua pitkään

28 ensisuudelma

29 saada uusia ystäviä tai kokoontua yhteen vanhojen kanssa

30 leikkiä lemmikin kanssa

31 kun joku leikkii hiuksillasi

32 suloiset unet

33 tuore kahvin tuoksu

34 huviretki hyvien ystävien kanssa

35 keinua tosi korkealle

36 paketoida joululahjoja

37 laulaa tosi korkealle, kun olet ihan yksin, ilman että tunnet itsesi tyhmäksi

38 kuunnella todella hyvää musiikkia

39 saada katsekontakti hyvännäköisen vieraan kanssa

40 voittaa todella vaikeassa pelissä

41 leipoa... pikkuleipiä, pullaa, pizzaa tai piirakkaa

42 saada kotitekoinen lahja ystävältä

43 olla yhdessä ystävien kanssa

44 nähdä ystävien hymyilevän ja nauravan

45 pitää kiinni sen kädestä kenestä pidät

46 saada hali

47 tavata vanha ystävä ja huomata, että olet itse muuttunut parempaan suuntaan

48 laskea liukumäkeä uudestaan ja uudestaan

49 nähdä jonkun ilme, kun hän avaa sinulta saamaansa lahjaa

50 nousta sängystä joka aamu ja ajatella, että on tulossa mahtava päivä

51 olla terve

Tällainen listaus kiersi jokin aika sitten sähköpostissa ystävältä toiselle. Yhtään en tiedä kuka sen on kirjoittanut, mutta Iso Kiitos sille joka tämän on kehitellyt.

Ajatuksella luettuna olisin onnellinen jokaisesta näistä, mutta joutuessani itse laatimaan listaa, en todennäköisesti muistaisi puoliakaan kyseisistä kohdista. Myönnän sortuvani usein ajattelemaan asioista liian monimutkaisesti.

Jokin aika sitten Ylen Priima -ohjelmassa oli vieraana Isä Mitro.

Pidän suuresti hänen persoonastaan ja kyvystään puhua koskettavasti ja vakavuudella, silti pienen huumorin höystämänä. Hän on myös erittäin taitava luennoitsija (olin syksyllä hänen luennollaan), joka käyttää rauhallisia äänenpainoja ja saa ihmiset oikeasti ajattelemaan asioita (minut ainakin). Ohjelmassa hän puhui keskittymisestä omaan itseensä, ja suhtautumisestaan sairastamaansa masennukseen.

Mieleeni jäi hänen ajatuksensa siitä, miten elämästä on tullut liian hyvinvoivaa sekä nykyisin vallitseva pakonomainen pätemisen ja onnistumisen tarve. Mieleenpainuvin asia kuitenkin koko ohjelmassa oli suoraan häntä lainatakseni: Oppia pelastamaan mitä pelastettavissa on pahimmistakin onnettomuuksista.

Hmm... Ajattelemisen arvoisia asioita. Rauhallista Itsenäisyyspäivän seutua kaikille!

Minä ja Hän

Hän tuli pariksi päiväksi visiitille. Tai oikeastaan se oli minun ideani, Hän taipui tahtooni Erään suostumuksella ja lähti mukaani. Tulomatka ei ollut hiljainen, vaan sujui pikemminkin äänekkäissä merkeissä. Hän ei varmaankaan ollut tyytyväinen matkalle sijoitettuun kauppareissuun joka pidensi matkantekoaikaa...

Perillä Hän pyöri uteliaana ympäri asuntoa, ensimmäistä kertaa kun oli visiteeraamassa kyseisessä paikassa. Tovin miettimisen jälkeen Hän käpertyi viereeni sohvalle. Oi, molemminpuolista hykertelyä ja tyytyväisyyden tunnetta.

Näinä parina päivänä Hän on tullut perässäni vessaan, istunut vastapäätäni keittiön pöydän ääressä asiantuntevan näköisenä (ompelin tyynyliinoja) ja katsonut kanssani televisiota.

Sanoisinpa että hetkittäin koen Hänen suorastaan henkilöityvän... Ja miksikö näin? Siksi että Hän omistaa neljä jalkaa ja maukuvan äänen, kyseessä on siis ystävältäni lainassa oleva kattimatti. Suloinen pakkaus!

Ps. Palautan Hänet muutaman päivän päästä takaisin Eräälle, sillä en kertakaikkiaan saa tehtyä juurikaan muuta kuin seurusteltua Hänen kanssaan. Vai pitääkö sitä aina yrittää olla niin tehokas?

Let's Glo(w)

Wouw. Olenkohan jo sen verran toipunut viikonlopun luksuksesta, että kirjoittaminen sujuisi...

Matkailin pääkaupunkiseudulle hyvän ystäväporukan kanssa. Perinteeksi on muodostunut retkeillä syksyisin yhdeksi yöksi tasokkaaseen hotelliin ja yhdistää reissuun jotakin mukavaa ohjelmaa. Viime vuonna teatteri aiheutti sen verran aikataulutusta, että tällä kertaa keskityimme vain kaupungilla pyörimiseen ja atmösfääristä nauttimiseen.

Päiväsiideriä, kahvilakulttuuria ja shoppailua.. Mukavaa!

(Kuvat Pentik Joulu 2008 -kuvastosta.)

Normipäivä: Hotellissa kylvyn jälkeen kymmenen kilon painoinen kylpytakki päälle ja tossut jalkaan...Ei valittamista!

Illalla hyvää ruokaa ja punaviiniä... Sanoisin että on etuoikeus kuulua tällaiseen ystäväporukkaan!

Valaistumista korikaupalla

Siirtelin varastossa polkupyörää, kukkatelinettä, korituolia ja ties mitä tavaraa, että yletyin kurottelemaan perimmäisen nurkan ylimmäistä laatikkoa. Ruskeaa sellaista, jonka kyljessä oli maininta Jouluvalot.

Sen sijaan mietin muuten tälle joululle minimalistista koristusta. Ihan vain siksi, että muiden koristelaatikoiden sijainnista ei ole tuon taivaallista hajua... Eikä varastoruljanssi ole niin suuresti houkutteleva idea toistamiseen suoritettavaksi.

Jouluvalojen ripustelu on siis käynnissä näillä kulmilla. Joulukorttienkin suhteen pitäisi olla jo täysi tohina päällä... Lupaan aktivoitua tulevan, toivottavasti rentouttavan viikonlopun jälkeen. Siitä lisää ensi viikolla...

Mitähän tässä mahtaa syntyä?

Kiitos Pikku Pihlajan, innostuin minäkin kokeilemaan matonkuteesta virkkausta. Hauskaa puuhaa, koukuttavaa suorastaan...

Jos harrastuksesta on tullut intohimo tai suorastaan pakkomielle, käy ihmeessä kurkkaamassa seuraava pätkä:

Kutoja (The Last Knit)

Kyseessä on kotimainen animaatio vuodelta 2005, Laura Neuvosen käsialaa. Kyseinen tarina tuli syksyllä telkkarista, mutta jos missasit sen kannattaa ihmeessä laittaa hetki tämän katsomiseen, se on kertakaikkisen mainio!

Ja pelottava esimerkki Totaalisesta Harrastamisesta...

Koo on yhtä kuin

Mimosamamma heitti hauskan kirjainhaasteen.
Hän valitsi minulle kirjaimeksi koon (K), josta on tarkoitus keksiä 10 sanaa jotka ovat minulle tärkeitä tai kuuluvat muuten elämääni. Mielenkiintoista! Ensin keksin vain kellon (Mikä mielikuvitus…), mutta sitten homma lähti jo siinä määrin käsistä, että jouduin raakkaamaan finaalilistalle selvinneet.

Olematta sen enempää missään järjestyksessä, valintani kohdistui seuraaviin asioihin:

1. Kevät - Vihreän kauden avajaiset, hienoja hetkiä kun luonto heräilee uuden tulemisen edessä. Koen kevään jotenkin puhdistavana, uuden ajan alkuna.

2. Kissa - Suuri haave, en vielä tiedä kuuluuko toteutettavien listalle. Melkoisen tiukan pohdinnan alla tämä aihe.

3. Kaverit - Laittaisin tämän K: n Y: llä, eli Ystävät. Todella tärkeä henkireikä, ilman ystäviä olisi tyhjää.

4. Kannettava - Ihqu oma läppärini, jonka kanssa istun sohvalla ja syvennyn ihaniin blogeihin. En myöskään ensimmäisenä luopuisi sähköpostista.

5. Kello, kalenteri, kännykkä - Ajankäyttöä ja yhteydenpitoa, tuskin osaisin elää ilman taskukalenteria. Ja näistä kahdesta muusta luopuisin? Tuskinpa.

6. Kaiuttimet - Elämä on musiikkia ja musiikki on elämää, ilman kaiuttimia sitä olisi hivenen hankalampaa kuunnella… Omaan laajan musiikkimaun ja toisinaan nautin suuresti pelkästä hiljaisuudesta.

7. Kamera - En vaihtaisi pois, päinvastoin haaveilen rinnalle toista mallia, puolijärkkäriä…

8. Kangas - Luovuutta, liian vähän toteutuksia viime aikoina.

9. Käsityöt - Sekalainen kokoelma harrastusmuotoja, keramiikka, virkkaus, ompelu jne. Aina valmis kokeilemaan uusia tekniikoita. Voisikohan askartelun lukea näihin? Kollaasit…

10. Kirjat - Sisustus ja puutarha sellaiset. Rakastan hyviä sisustuskirjoja, erityisesti mitä vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia sitä parempi. Myös tarinat vanhoista taloista lumoavat, samoin kuin kerronnalliset puutarhakirjat.

Hauska haaste!
Mikäli haluat haasteen itsellesi laita kommenttiin maininta, niin heitän kirjaimella!

Jk. Tiedättekö sellaisen hetken kun toivoo että kukaan ei näkisi?

Eilen kotiutuessani kyläreissulta lunta oli tupruttanut kotipolkuni varrelle ja mieleeni tuli ajatus hienosta kuvasta jossa näkyy vain askeleet lumessa.

Kävelin siis takoperin (Kyllä vain, takoperin..) kotiovelle ja ajattelin ottaa kuvan aamulla kun olisi valoisaa. Hämmästys oli suuri kun aamulla huomasin herra tai rouva X:n kolanneen lumet myös minun pihaltani! (Onkohan huoltoyhtiömme palveluja laajennettu?) Ja näin ollen myös "upea" taideteokseni joutui ikuiseen kadotukseen..

Lohtuna tässä on se, että olettaakseni kukaan naapureistani ei nähnyt hiukan hankalahkoa takaperinkävelyä...

Glögiä ja kynttilänvaloa

Tänään oli myräkkien myräkkä, lunta tuli lisää ja tuuli tuiversi niin, että olo oli kuin Maija Poppasella. Onneksi kotona on neljä seinää ja lämmintä huokuvat patterit. Itse säästyin sähkökatkoilta, mutta illansuun kyläpaikassa viriteltiin kynttilöitä ainoana valonlähteenä. Jälleen huomasin kuinka paljon vaikuttaa kun kaupungin valot eivät kajasta mistään, vaan on oikeasti pimeää!

Kotiuduttuani olen nautiskellut muutaman mukillisen glögiä, kietoutunut Pentikin lämpöiseen vilttiin ja sytytinpä vielä muutaman kynttilänkin... Tunnelmallista!

Muutamana lähipäivänä pikkuasiat ovat rullailleet pitkin olohuonetta ja keittiötä. Aiemmin kotiutunut ikkunanmallinen naulakkokoukusto päätyi olohuoneen magazinewallpaperille, punaisen lokerikon olen päättänyt maalata valkoiseksi ja - tattadadaa (rumpumusiikkia) - stereot ovat löytäneet paikkansa! Monenkohan kuukauden jälkeen...

Jk. Pieni maininta aikaisempaan postaukseen liittyen:

Kokeiluna suoritettu karambolapyykkinaruviritelmä epäonnistui. Keli taisi olla liian kostea niinkuin arvelinkin.
Hmm.. kevyttä rönsyilyä, mistähän tuokin tuli mieleen yhtäkkiä?

You Inspire Me

Olen sittenkin sitä mieltä, että talvi alkoi oikeasti pari päivää sitten kaikkine lumineen. Aivan käsittämättömän hämmentävää, kun puut peittyvät lumivaippaan ja pakkanen puraisee nenänpäästä. Autoakin pitäisi ymmärtää lämmittää ennen ajoreissuja. Hmm.. Kuulostaa siltä kuin tämä olisi tullut jostakin puun takaa, talvi siis.

Aamulla kun muu kaupunki vielä nukkui ja pieni kuunsirppi loisti taivaalla. Hieno odottava tunnelma.

Palaan tänään Talon elämän Sonjalta aiemmin saamaani tunnustukseen ja lähetän sen eteenpäin muutamaan ihanaan blogiin. Voikohan sen ajatuksen tasolla lähettää takaisin sillekin jolta sen on saanut? =)

Aikaisemmassa postauksessani pohdin sitä miten tästä bloggaamisesta on tullut harrastus ja väylä löytää samanhenkisiä ihmisiä. Seuraavista viidestä blogista on tullut minulle tärkeitä päivänseurattavia, joissa on mukava pyörähtää ja nautiskella sujuvista tarinoista.

Näitä ihania blogeja löytyy suosikkilinkeistäni oikeasti n. 20 kappaletta, mutta yritän nyt pitäytyä tunnustuksen säännöissä ja harmikseni voin jakaa sen vain viidelle.

Eli ei sen kummemmin missään järjestyksessä jaan sen teille ihanaiset bloggaajat:

Elämää Metsäpirtissä

Talo Metsän Reunassa

Wanhatar

Maikkis Liv & Maalaisromantiikka

Pikku-Pihlaja

Pyörähtelen jatkossakin luonanne inspiroitumassa!

Lunta ja luontokuvausta

Talvi tuli, ainakin hetkeksi. Harmi vain, että pieni pessimisti sisälläni ei usko näiden lumien kestävän kovinkaan montaa päivää. Höh. Yritän nyt silti nauttia tästä valoisuudesta ja totutella auton raappaamiseen kesäkauden jälkeen.

Aamulla pohdin järjestelmäkameran ostoa, lähinnä tehokkaamman zoomin toivossa. Huvitti hiukan myöhemmin kun tein löydön nykyisestä normikamerastani, digitaalisen zoomin... Käyttömanuaalit on sittenkin tehty luettaviksi?

Yritin harrastaa jälleen luontokuvausta, kohteet olivat vain hiukan liikkuvaista sorttia ja keittiön ikkunan läpi kuvattuina kuvat jäivät hitusen sumeiksi.

Etsi kuvasta orava... Kuurupiiloa?

Muutama kohtuu onnistunutkin kuva löytyy joukosta.

Näitä "melkein" otoksia onkin sitten vino pino, varmaankin kolmasosa kaikista kuvista. Vauhtia nimittäin riitti kahden oravan voimin.

Melkoisia vauhtiveikkoja!