Matkalla Part.2

Kuvamatka Kreikan Samokselle saa jatkoa. Tänään esittelyssä on pääasiassa rakennuskulttuuri ja etenkin siihen vahvasti liittyvät korkeuserot, vuoristoisesta saaresta kun on kyse. Pitkästä aikaa kuvia selailtuani iski mieletön kaukokaipuu, tahtoo uuuudestaaaaan tuonne! <3







Keskellä kuvaa näkyvä betonisysteemi ei ole korkea seinämä...


...vaan jyrkimmät rappuset mitä lienen eläissäni nähnyt, huh!


Pitihän sitä sitten kipitellä rappusten yläpäähänkin maisemia tutkailemaan. Tunnustan - kiipesin sinne ylhäällä kulkevaa tietä pitkin... Mutta alastullessa tuntui siltä kuin askelmat vaan jatkuisivat ja jatkuisivat ja jatkuisivat... Ajatella että ihmisten kotiovi saattaa olla puolivälissä näitä portaita!









Kaikenkaikkiaan rakennuksia oli jos vaikka ja minkälaisia, yksi "for sale" torppa katsastettiin sillä silmällä että jos kesäpaikaksi... Hih!

RekordMies

Rekordmies täytti vuosia niin muistin perinteisesti itsetehdyllä kortilla. Aito Opel Rekord -mainos
60 -luvulta Huutonetistä, sekä käytöstä poistetun kirjan
kansi - siinä lähtökohtamateriaalit ja seuraavassa kuvattuna lopputulos.






Luovaa askartelua... Tykkään!

Sen seitsemän...

...tuolia. Olen elämäni aikana omistanut 7 nojatuolia. Seitsemän. Heh.

Ensimmäinen Asko oli mummon peruja. Kyseiselle tuolille oli parikin joka hetken majaili varaston hyllyllä, kunnes vein molemmat tuolit vanhemmilleni pois tilaa viemästä.

Seuraavan hankin kierrätyskeskuksesta ja sille itseasiassa myös parin samasta paikasta. Jälkimmäinen näistä ei ikinä päässyt framille kotiini vaan suoraan varastoon odottamaan parempia aikoja eli päällystämistä. Jota ei kylläkään ikinä tullut ja lahjoitin kyseiset tuolit sisarelleni kierrätyslahjana.

Seuraavaksi löysin ihanan Askon Helenan *klik*, myöskin kierrätyksestä hintaan 5 euroa... Kyseinen yksilö majailee nykyään sijoituslainassa sisarellani. Hmm... Saako tästä jotenkin sellaisen käsityksen että hänellä on kohtalaisen iso talo...? Hih.

Viimeisimpänä hankintana ostin keväällä pikkuserkultani kaksi sievää aidoilla jousilla varustettua puukäsinojallista tuolia. Jos minulta kysytään onko tarvetta nojatuoleille ja vastaan että - ei ole mutta käydään silti vintillä katsomassa - niin miten ihmeessä huomaan seuraavassa hetkessä lastaavani niitä autoon?? 30 euron hinta selittänee osan tästä ilmiöstä...


Kyseiset yksilöt on hirmuisen sievät söpöläiset, 60 lukulaiset kenties ja niissä on erittäin ryhdikästä istua. Sitäpaitsi kun vihdoinkin sain aikaiseksi nuorennusleikkauksen ja päällystin ne harmaavalkopikkuruutuisella kankaalla, niin niistä tuli oikein mainiosti sisustukseen sopivat kaunokaiset. Joskus hamassa tulevaisuudessa kunnostanen vielä rungon puuosat, mutta se on vuorossa sitten joskus se.






Ps. Ihana elokuu on saapunut! Kenties yksi lempikuukausistani. Illat pimenevät, kynttiläkausi lähenee ja voi käpertyä pehmeän viltin kanssa sohvan nurkkaan, ihanaa! Kyseinen visio säilynee aina vuodesta toiseen, mutta todellisuudessa montako kertaa näin tulee tehtyä...
Puoliruokaa on jo mahdollisuus!

"Taas on aamu. Saan nousta, lähteä kadulle, tavata ihmisiä, ehkä tuttavia!
En tiedä, mitä ensi tunnin aikana tapahtuu!
Elämän jatkuva ilo ja salaperäisyys!"

Maria Jotuni