Timeless

Aika, ajattomuus, ajan kulku. Mihin aika menee? Etenkin tänään kun eletään 23 tuntista vuorokautta..? Outoa.

Voiko ajan kadottaa? (Ajantajun ainakin voi.)

Miten tuntuu vahvasti siltä, että aika kulkee verkkaammin (tarkoitan siis nopeammin) keväällä ja kesällä kuin taasen hämärämpien vuodenaikojen vallitessa? Voisimmeko kansallisesti tällä maailmankolkalla unohtaa kellojen kääntämisen ja siirtyä elämään vuorokaudenajallisesti ikuista talviaikaa...

Sama suomennettuna: Jos kellot jätettäisiin numeraalisesti talviaikaan, hidastuisiko ajan kulku siinä määrin, että kesäkausi tuntuisi pidemmältä ajanjaksolta kuin nykyisin? Hmm...

New - Nouveau - Fresh

Maalattu apteekkari ja Ikean Smådal. Pahoittelut illan alkuhämärässä otetuista hitusen epätarkoista kuvista.

Pientä hienosäätöä vielä meneillään kaapin sisustamisen suhteen...

Icicles

"Jääpuikkoja syntyy tyypillisesti lopputalvesta etenkin harjakattojen etelänpuolen räystäisiin, kun päiväsaikaan aurinko jo lämmittää kattoa, mutta ilma on vielä pakkasen puolella."

Lähde: Wikipedia

Yö.

Valvoin vähän aikaa sitten muutaman yön, en vahingossa vaan täysin tietoisesti. Villeintä yön valvomisessa on se, kun tutkailee itseään ja sitä mitä yöllä hereillä ollessa omassa kropassa tapahtuu. Ihankuin kokisi hetkellisen vanhentumisen, sillä liikkeet hidastuvat väkisinkin vaikka kuinka tuntuu siltä ettei väsytä. Kuin keho ja mieli eivät yhtäkkiä puhuisikaan samaa kieltä... Toisaalta taas olen niin monta kertaa aiemminkin maininnut, että nimenomaan yö on itselleni luovinta aikaa, etenkin kirjoittamisen suhteen. Luin vähän aikaa sitten artikkelin taiteilijatalossa asuvasta kirjailijapariskunnasta jotka molemmat keskittyivät kirjallisten tuotosten paperille siirtämiseen juurikin yöllä. En siis ole ainoa outolintu tässä asiassa...

Yö on kyllä mitä mystisintä aikaa. Toisille valvominen ei sovi lainkaan. Elimistö ei anna periksi totuttua nuku yöllä -moodia vastaan, vaan yrittää viimeiseen asti taistella ja pakottaa kehoa nukkumaan käymisen suuntaan.

Ps. Niin hullua kuin se onkin, itselleni saattaa tulla (etenkin kesällä) valvotun yön jälkeen tuntemuksia siitä kuin ei malttaisi käydä nukkumaan ollenkaan... Ähh, kaipaan niin valoa ja sitä tunnetta kun on vihreää ja vehreää. Joko kohta on kevät?

Highway to takapiha -tai pikemminkin väylä golftermein ilmaistuna- on avattu. Niin - oikein jos kuvittelen näen sieluni silmin pikkuhiljaa vihertyvän nurmikon ja terassikelit... Siellä se jossain on, kaukana tosin vielä tässä vaiheessa. Mutta kyllähän tuohon jo jonkinlaisen tuolin saisi auringonpalvojalle...

Some Whitening

Kesä.

Talvi.

Ihan kuin joku olisi käynyt katolla...
*Rakas joulupukki - kai kevät löytää myös tälle pihalle?*

Come With Me

Anni kutsui mukaan kuvahaasteeseen. Neljäs kansio, neljäs kuva ja selite mitä ja miksi. Hmm... *kaivelen arkistoja*...

Outoa, sillä kuvaksi osui kevätkollaasi viime vuodelta, työstetty 23. maaliskuuta. Ei siis paljoakaan myöhempänä ajankohtana kuin juuri nyt kuluva hetki. Muistaakseni pidin kyseistä kuvaa bannerissa jonkinaikaa, sittemmin olen tykästynyt kuvattomaan versioon. Tylsää, I Know...

Johtotähtenä kyseisessä kuvassa olettaisin olleen "kevätkuvia kotoa", kamalaa huomata että vanha sohva siellä vielä keikkuu mukana. Herneenversoista taasen kimposi ajatus idättää ensimmäiset tämänvuotiset tässä lähipäivinä. Alati kirkastuvaa valoa, sitä kaipaan myös!

Kyseistä kollaasia en näin äkkiseltään onnistunut löytämään julkaistusta blogihistoriasta, mutta muuten viime maaliskuun blogiyhteenveto kuulostaisi seuraavanlaiselta: pullanleivontaa, saippuatilausorganisointia, paatoksellista nostalgiajulistusta myymäläautojen historiasta sekä haaveilua unelmatalosta. Taas.

Poimi haaste mukaasi jollet ole vielä osallistunut.

Outdoor Living

Lomalla - rennolla sellaisella.

...melkein kännyköiden kuulumattomissa...

Ihanaa!