H niinkuin huhtikuu, huomenna

Mahtavaa, missähän blogissa se oli kun joku mainitsi ääneen seuraavan kuun olevan näin lähellä. Iski kyllä tajuntaan sellaisella voimalla, että oikein hätkähdin. Sittenhän on jo toukokuu, eikö sen voi jo melkein laskea kesäkuukaudeksi? Huom. melkein...

Taas sorrun odottamiseen... Oletteko ikinä ajatelleet miten paljon aikaa kuluu hukkaan odottamisessa? Saatikka kuinka paljon sitä ihminen vanhenee siinä samalla, huomaamattaan... Huh.

No mutta kuitenkin hyvin pitkälti pidän tämän hetkisestä vuodenajasta vaikkei se nyt välttämättä äskeisestä käykään ilmi. Aurinkoiset päivät, jees! Meneillään on myös hillitön kyttääminen milloin luonto alkaa vihertämään pitkästä aikaa. Miten talvi onkin tuntunut niiiiin pitkälle?

Noh - hetkisen kuitenkin taidan joutua sitä vihertymisen ihmettä vielä odottelemaan, viime yönä nimittäin tuuli tuiversi ja lunta pöllysi kuin tammikuussa ikään. Kirjoituksen olisi voinut aloittaa "Oli synkkä ja myrskyisä yö...", Snoopien Ressua lainaten.

Ystävättären pihasta kuvattu lumitilanne parin viikon takaa. Onneksi tällä hetkellä näyttää jo hiukan keväisemmältä, ainakin omassa pihassa.

Jeps. Tänään pitäisi pakkailla ja hoitaa muutamat arkiaskareet, suuntaan muutamaksi päiväksi minilomalle mökkeilemään. Mukava porukka, hyvää ruokaa ja juomaa, yhdessäoloa. Mitä sitä ihminen muuta tarvitsee? Niin no, Pentikin tehtaanmyymälän mennen tullen.

Ps. Tänään räpsähti kävijälaskurissa aivan uudet ulottuvuudet, 10 000!!

Kiitos siis kaikille ihanaisille jotka täällä pyörähtelevät sekalaisesta päivitystahdista huolimatta. Ja erityiskiitos niille jotka jaksavat raapustella piristäviä kommentteja!

Keväträpsäyksiä kotoa

Sekä lintuhäkkivaihdokki.

Suuresta suusta voi olla silloin tällöin hyötyä... Nimittäin kuusikulmainen vaalea häkkini ( joka ei ikinä tuntunut löytävän paikkaansa kotoani ), vaihtui tähän tummempaan kaunottareen. Ja mikä parasta, vaihdon molemmat osapuolet ovat erittäin tyytyväisiä nykyisiin omiinsa!

Toimivaa tällainen tavaroiden vaihtelu.

Tutkivaa journalismia

Osa 1. Katoavaa kansanperinnettä

Edellisen postauksen tiimoilta eksyin nostalgisiin ajatuksiin ja ajauduin tunnelmoimaan vanhoja hyviä aikoja...

Kotipaikkakunnalla mukava naapurinmies oli töissä kyläkaupassa ja ajoi myymäläautoa, joskus jopa kotiovelle asti. Rupesin näin jälkeenpäin miettimään, että taisipa siinä meidän talon kulmalla kyllä olla ihan oikea myymispysäkki.

Jollen ihan väärin muista, niin kyseisiä pysäkkejä ei merkattu sen koommin kuin lyhtypylväästä roikkuvalla A4 :lla. Pylvääseen oli kiinnitetty kyltti, jossa oli myymäläauton logo, kaupan nimi ja aikataulu milloin auto kurvailee kyseiselle pysäkille. Yhdellä paikkakunnalla, eikä voi sanoa edes että suurella sellaisella, olen nähnyt samalla pysäkillä kahden eri kaupan aikataululaput.

Eli ennen vanhaan vuori on viety muhammedin luo, kun nykyään taasen jokaisen on itse päätettävä minkä kaupan pihaan autonsa ajaa?

No anyway, ennen vanhaan niin kuuluisa ja näkyvä maalaiskulttuurin symboli kuin myymäläauto onkin ollut, niin tänä päivänä kyseiset palveluautot meinaavat hiipua sukupuuttoon. Jos sittenkin laittaisin harkintaan sen mahdollisen lottovoiton mukanaan tuoman ostovoiman... En alkaisi myymiskauppiaaksi, mutta voisin perustaa pyörillä liikkuvan maaseutukahvilan tms kohtauspaikan. Mikä bisnesidea!

Pienen googletuksen jälkeen Wikipedia tiesi kertoa myymäläautoista seuraavaa: Ensimmäinen myymis (itse kutsun myös nimellä kauppa -auto) Suomessa oli Elannolla vuodesta 1932. Kulta -aikaa kyseisillä autoilla olivat 60 - ja 70 -luvut. Ajat muuttuu kuten seuraavasta huomataan: parhaimmillaan myymäläautoja on ollut liikenteessä 1200 (!) kappaletta, nykyisin noin 30. Kevyt romahdus ettenkö sanoisi.

Rouvat odottelemassa ostosvuoroaan.

Kyseinen kuva on julkaistu Nurmijärven sanomissa 20.8.1968. Kuva lainattu täältä, Nurmijärven kunnan sivuilta.


Jotkut rohkeat ovat uusineet kalustoa vielä 2000 -luvulla, kuten esim. Kutemajärven talouskauppa Kangasniemellä 2005.
Tämä kyseinen myymälä kuulostaa kyllä niin mukavalle pelkästään nimensä perusteella, että ensi kesän lomakohde taisi juuri ratketa... Haluan päästä vielä kerran fiilistelemään ihanaa myymismeininkiä!

Kaiken kattavasta internetistä löytyi myös hauska sanomalehtiartikkeli Nurmijärven Sanomista vuodelta 1968. (Edellä oleva kuva liittyy tähän artikkeliin.) Kyseisessä lehtijutussa käsitellään Syrjälän asutusaluetta ja käsittääkseni haastateltiin pysäkille tulleita ihmisiä alueella viihtymisestä. Seuraavassa suora lainaus artikkelista:

"Myymäläauto pistäytyy alueella joka toinen päivä vähän puolen päivän jälkeen. Tämä aika on sellaista mukavaa juttutuokiota, jolloin voi vaihtaa muutamia ajatuksia naapureiden ja muiden alueella asuvien kesken. Tässä tilaisuudessa oli hyvä tehdä muutamia hastatteluja. Onhan se tilaisuus jossa useasta perheestä on joku edustaja paikalla."
Ja kokonaisuudessaan lainausartikkeli löytyy täältä.

Näinhän se on. Myymispysäkki on ollut hyvinkin sosiaalinen kohtauspaikka, näinköhän kaikilla on ollut edes ostettavaa vaan paikalle on tultu pikemminkin seurustelumielessä?

Hitusen vielä lisää netistä tutkittuani löysin sellaistakin tietoa, että myymäläautot ovat päätyneet jopa gradun aiheeksi. Kansatieteilijä Jussi Lehtonen on tehnyt pro gradun nimellä "Viettelyksen vaunu. Kulttuurianalyyttinen tutkimus suomalaisista myymäläautoista."
Mahtava aihevalinta. Ja mikä nimi, Viettelyksen vaunu!

Toivottavasti myymikset eivät täysin katoa maailmankartalta. Perustetaanko Myymäläautojen puolesta -kannatusyhdistys?

Mielenmaisemaa ja maalaisunelmia

Yöaika on ehdottomasti luovinta aikaa itselleni. Yhtenä yönä kun oli muutakin tekemistä kuin nukkuminen ajatus alkoi vaeltelemaan dreamhome -osastolle. Jos jollekulle tulee yllätyksenä puutalorakkaus, niin olemme tainneet hitusen verran vieraantua sitten viime näkemän.

Ehkä jotakin tämän tyylistä haaveilen. (Kuvat on näpsitty viime vuonna Loviisan WWP -tapahtumasta.)

Haluaisin siis vanhan puutalon. Hivenen narisevat lattiat, elämää nähneet. Sellaiset ihanat joilla sipsutellaan villasukissa vielä keskikesälläkin... Talossani olisi myös maailman rakkain ruutuikkunakuisti ja siinä paneloidut seinät ja pelargoniat ikkunalaudalla.

Haluaisin myös vanhat kivirappuset joilla voisi istuskella ja ihmetellä maailman menoa. Kenties myös juoda kupposen kuumaa. Odottaa myymäläautoa. Hmm...

Istuisin varmaankin aika kauan, sillä nykyään taitaa olla yhden käden sormilla luettavissa ne paikkakunnat joilla myymäläautot vielä kulkevat. Harmi. Lapsuuden mökkireissujen yksi kohokohdista oli ostosretki myymikselle. Odottelin huteralla punaisella puupenkillä, joskus jopa tuntikausia. Sanoisinko että silloin oli hivenen joustavahkommat aikataulut... Ja kenties myös kiireettömämpi elämäntyyli.

Jees, takaisin aiheeseen. Keittiöön laittaisin hillittyä ruututapettia ja ehkä osittain kokoseinäpanelointia. Ehkä. Paljon avohyllyjä, ei mitään riemunkirjavia purkkikokoelmia, vaan pikemminkin isoja Riihimäen lasipurkkeja ja niin - keittokirjoja ehdottomasti. Mitenhän niitäkin on niin hilpeää omistaa vaikka en juurikaan edes käytä kyseisiä eepoksia.

Olohuoneeseen hankkisin Ikean ah niin ihanan Ektorp -sohvan, valkoisena. Pst. Haluaako joku ostaa vuoden vanhan divaanisohvan jotta voisin heittää reissun Ikeaan jo nyt... Talosta viis.

Pihassani olisi vanha navetta käsityö - askartelu - ja aarrevarastotiloiksi, sekä paljon vanhoja perennoja ja omenapuita. Kenties myös sininen puinen puutarhakalusto omppupuun katveessa...

Joo - laittaisin myös jotkut hauskat harsot roikkumaan puiden oksilta ja rakentaisin näinollen suojaisan piilopaikan jossa siemailla itse tehtyä mehua ja mansikoita. Toinen vaihtoehto olisi rakentaa vanhasta lasisesta kasvihuoneesta kesämaja. Ihqua!

Maybe someday!

Haluaisin siis kodin jossa vessaankin voi mennä viihtymään. Paikan jossa olisi omanlaisiani oivalluksia, kodikas tunnelma ja tunne siitä että on Kotona, isolla Koolla.

Jk. Kodissani olisi myös ikuinen auringonpaiste ja aina shamppanja- aamiainen katettuna kahdelle...

Jk. Osa 2. Lennokkaasta ajatuksenkulusta ette voi päätellä väärin kirjoittamisen ajankohtaa. Jeps, yöhän se on.

Pala saippuaa, kiitos

Organisoin tässä vähän aikaa sitten kimppatilauksen Soap Factoryyn. Kuulostaa juuri siltä että Jep -hyvin pyyhkii, mitähän keksisi seuraavaksi...

Edellisellä kerralla kimppatilausasioissa hurahdin Maahisten kenkiin enkä voi kyllä kuin suositella niitäkin! Noin vuoden kokopäivätoimisen työkäytön jälkeen poposeni ovat vieläkin oikein oivassa kunnossa.

No anyway, tällä kertaa kyseessä oleva yritys on siis Sipoossa toimiva pieni saippuatehdas, johon olen yrittänyt muutamaan otteeseen päästä ostoksille siinä onnistumatta (arkipäivien aukioloajat). Kaikkeen sitä sitten todellakin voi hurahtaa, esimerkiksi juuri saippuoihin ja vielä sellaisiin joilla on vain ja ainoastaan dekoratiivista arvoa. Siis minun silmissäni. En raaski kokeilla omiani, ainakaan ihan vielä. Järkeä?

Pidän myös näiden ulkonäöstä ja muotokielestä joka ei ole viimeisen päälle hiottu, vaan pikemminkin rosoisen kantikas. Muutamien tuoksujen kohdalla maininta Älä syö/Ät inte lienee myös paikallaan...

Pullantuoksua

Slurpsis. Tänään muut askareet saivat hetkeksi väistyä kun päätin paakaroida pullia, elämäni ensimmäistä kertaa maitojauhetta käyttäen. Tulos oli sen verran onnistunut etten muita pullareseptejä enää kaipaile. Suosittelen!

Vaikka nykyään raakapakasteina löytyy jos jonkinlaista leipomusta , niin pakko sanoa että iso lasi maitoa ja lämmin itse leivottu pulla peittoavat ne kyllä mennen tullen, nam!