Hän tuli pariksi päiväksi visiitille. Tai oikeastaan se oli minun ideani, Hän taipui tahtooni Erään suostumuksella ja lähti mukaani. Tulomatka ei ollut hiljainen, vaan sujui pikemminkin äänekkäissä merkeissä. Hän ei varmaankaan ollut tyytyväinen matkalle sijoitettuun kauppareissuun joka pidensi matkantekoaikaa...
Perillä Hän pyöri uteliaana ympäri asuntoa, ensimmäistä kertaa kun oli visiteeraamassa kyseisessä paikassa. Tovin miettimisen jälkeen Hän käpertyi viereeni sohvalle. Oi, molemminpuolista hykertelyä ja tyytyväisyyden tunnetta.
Näinä parina päivänä Hän on tullut perässäni vessaan, istunut vastapäätäni keittiön pöydän ääressä asiantuntevan näköisenä (ompelin tyynyliinoja) ja katsonut kanssani televisiota.
Sanoisinpa että hetkittäin koen Hänen suorastaan henkilöityvän... Ja miksikö näin? Siksi että Hän omistaa neljä jalkaa ja maukuvan äänen, kyseessä on siis ystävältäni lainassa oleva kattimatti. Suloinen pakkaus!
Ps. Palautan Hänet muutaman päivän päästä takaisin Eräälle, sillä en kertakaikkiaan saa tehtyä juurikaan muuta kuin seurusteltua Hänen kanssaan. Vai pitääkö sitä aina yrittää olla niin tehokas?
Eläimet ovat ihania : )
VastaaPoistaMinulla oli pari vuotta sitten ystävättäreni pikkukissa hoidossa. Vieläkin muistelen, miten hauskaa oli seurata kissan touhuja, miten se "pelästyi" ikkunan takana lenteleviä isoja lintuja, miten se säikäytti minut hyppäämällä vierelleni työpöydälle ...
Ja minä kun luulin olevani koiraihminen ; )
Seurustelu nelijalkaisten kanssa on hyvin tärkeää, varsinkin hoitosellaisten:) Karvainen hoitokaveri voipi tuntea itsensä yksinäiseksi jos hoitotäti vaan touhuilee tehokkaasti kaiken maailman ei niin kissamaisten juttujen parissa:)
VastaaPoistaKissat ovat upeita, meilläkin on ollut kaksi ihanaa mötköä, ne ovat jo kissojen taivaassa, viimeisin kuoli n. 8 v. sitten ja kissakuume on välillä kihelmöivä mutta olen saanut pidettyä itseni kurissa:)
Heipähei!
VastaaPoistaTämä kyseinen kattimattiyksilö on kyllä niin mainio, etten tiedä miten elämä sujuu Hänen palauduttua kotiinsa...
Olin tässä päivänä eräänä pikkujouluissa ja Hän oli mielestään LIIAN kauan yksin kotona, niinpä sain kotiin palatessani melkoisen konsertin ja lämpöpatterin sänkyyni. Koko kissa tai ainakin tassut minussa kiinni etten karkaisi mihinkään... (Ottaen huomioon muutaman edellisen yön sohvalla pötköttelyn minusta välittämättä) Kertakaikkisen mainio tapaus siis =)