tiistai 8. syyskuuta 2009

And- Action!

Kamera käy. Tosin linssin toisella puolella oli sen verran liikkumattomia kohteita, että mukaan ei tarvittu tyyppiä joka napsauttaa sitä hauskaa mustavalkoista läpyskää kuvauksen alussa. Pienen googletuksen jälkeen läpyskälle löytyi oikeakin nimi: Klaffi. Jääköhän keneltäkään koskaan sormet väliin?

No anysay, olen löytänyt puolen tunnin ajomatkan päästä jotakin oivallista, nimittäin ilmaisen kierrätyspaikan eli hyötyjäteaseman. En tiennytkään että tänä päivänä voi vaan hurauttaa jonnekin ja kahmia vaikka mitä mukaansa sekä ajaa pois, maksamatta mitään. Epäilen kyllä vahvasti saaneeni aikaan mojovat naurut kun kysyin "Jeanne d'Arkeille" hintaa...

En vielä viime vuonna voinut kuvitellakaan hakevani havuja ja ripustavani vanhat ruosteiset luistimet seinälle, mutta vahvasti alkaa näyttämään siltä että tänä talvena se tulee kokeiltua. Mutta hei, kyseessä oli sentään ilmaiset aarteet!

Muuten paikka oli -hmm... -hitusen epäsiistihkö, mutta toisaalta taas vie pois- tyyliin sieltä olisi voinut löytää oikein käyttökelpoistakin tavaraa. Esim. huonekaluja jne. Tällä kertaa yritin suoriutua ikkuna ja ovi -osaston ohi silmät puoliummessa, sillä valikoima oli melkolailla laaja. Toiset paremmassa kuosissa kuin toiset, mutta hinnan olemattomuuden takia olisin voinut harkita muutamaakin eri juttua mukaan otettavaksi... Onneksi en omista pakettiautoa! Olin jopa pienesti ylpeä itsestäni poistuessani sieltä vain ruostuneiden luistimien kanssa.

Sensijaan pienehköä pettymystä koin kun en edelleenkään onnistunut löytämään vanhaa puutuolia kirjoituspöydän kaveriksi. Kummallista kyllä kun kyseessä ei ole renesanssi 1500 -luvulta, vaan ihan perusmööpeli jollaisia on ennen vanhaan ollut joka toisessa torpassa. Muutamia yksilöitä olen nähnyt, mutta kohtuuttoman hinnan takia olen jättänyt ostamatta. Luotan siihen että oikea hinta-laatusuhde tulee vielä eteen jossakin.

Tuolitonna en kuitenkaan palannut tämän päiväiseltä reissulta, sillä pidempään ajatuksissa on siinnellyt ohjaajantuoli. Tänään sitten kyseisen jakkaran onnistuin bongaamaan eräästä realisointiliikkeestä. Kysyin puutuolia ja myyjä ehdotti tätä, ei huono! Vielä kun hinnasta lähti puolet pois pyydetystä niin kiitos ja hei, nappasin sen mukaani ja jatkoin matkaa. Pientä fiksailua, mutta vain pientä, niin se on juuri sellainen jota olen halajannutkin. Ja hinta... 5€.



Työkirjoituspöytä muutti eteisestä olohuoneeseen. Tulikohan näistä kahdesta pari, vaikka kuvittelin ohjaajaa ostohetkellä eteiseen?

1 kommentti:

  1. Minun omat luikkarit vielä jäänyt löytymättä, paikkakin olisi valmiina odottamasa. ehtisikö tänä vuonna auttamaan itseään niiden löytämisessä.

    VastaaPoista

Ajatus on tärkein =)