Toisekseen, ihmisiä ei voi yleistää elämään saman kaavan mukaan. Jos onnellisuus määriteltäisiin matemaattisella yhteenlaskukaavalla, niin tällöinhän ihminen voisi mennä ikäänkuin supermarkettiin ja poimia sieltä parhaat palat matkaansa. Toisin sanoen ihminen päättäisi olla onnellinen tiettyjen asioiden jälkeen? Nou tänks, itselleni ainakin onnellisuus on ennemminkin tunneasia.
Sen lisäksi mielestäni elämä on kehityskaarinen matka. Jos tietyt jutut saavutettuaan ihminen olisi omasta mielestään koonnut elämänsä palapelin, jäisikö vielä tilaa uusille asioille ja ajatuksille?
* * *
Päivän pituus on tällä hetkellä 18h 40min. Aika hurjaa. Yöllä ei tule sellaista kunnon pimeää yötaivasta, vaan juuri kun hämärä on laskeutunut alkaa taivaanrannasta kajastaa jo uusi päivä. Lintujen konsertti alkaa hyvissä ajoin, sanoisinko että viimeistään siinä kolmen maissa yöllä.
Kesäyö tuoksuu ja väkisinkin mieleen juolahtaa ajatus siitä, että malttaako tässä käydä nukkumaan ollenkaan... Kuin maailmalla olisi jotakin mieletöntä tarjottavaa juuri sillä hetkellä. Missä on kamera? Taitaa kuitenkin olla niin ettei sellaista hetkeä pystyisi vangitsemaan kuvaan... Superkutkuttavaa hektisyyttä on kuitenkin ilmassa jonka aiheuttajana on luonnon vehreys ja kesän jälleennäkeminen. Ihanaa!
Pitäisi kyllä enemmänkin osata elää jalat maassa ja tismalleen tätä kuluvaa hetkeä. Se on juurikin se jokin pessimismi joka saa ihmiset yleensä haikailemaan niitä asioita mitä ei ole saavuttanut (vielä) tai sitten on mieletön vimma suunnitella tulevia juttuja."
Näin meillä... Maapallo mataa samaa rataa, ajatukset myös. Samoja ajankohtaisuuksia hetkestä toiseen.
Totta.. Pitäisi elää..
VastaaPoistaJuuri näin. Kun vaan muistaisi =)
VastaaPoista