lauantai 4. helmikuuta 2012

The Doors and The Other Ones

Näiden kaunokaisten löytyminen onkin hauska juttu. Aikaisin viime keväänä kuin sattumankauppana mieheke bongasi netistä lähiseudulla olevasta purkutalosta myytävänä olevat väliovet. Kummallisesti osa ovista oli peitetty kovalevyllä (reunoista naulattu kiinni) - varmaankin joskus 60 -luvulla peiliovet olivat näyttäneet aikalaistensa silmissä kerrassaan vanhanaikaisilta ja tilalle oli pitänyt saada "modernit" sileät ovet... Kenties jotenkin näin? Mutta onneksi siis tuon kamalan levyn irrottamisen jälkeen alta paljastui originaali massiivipuupeiliovi.





Uuuuhh - miten ihmeessä nuo kaunokaiset on ikuna voitu jemmata tällaisten kammotusten alle??




Ohjelmassa on siis rapsutusta raapalla, puukolla tai vaikka kynnellä. Kittaamista, hiontaa, pohjamaalia. Tarvittaessa vielä uudestaan kittiä ja hiontaa. Uusi pohjamaalikerros - mahd. kittaus - hionta... Pintamaalikerros. Sitten vielä kahvat ja valmista. Kaikki vaiheet tietysti toistettuna molemmin puolin per ovi. Kehittelin jo mielessäni "oodin Jeldwenille" - että kylläpäs jotkut on sitten fiksuja ja marssivat
K-Rautaan tilaamaan asennusvalmiit ovet ilman sen kummempia kunnostustöitä...
Mutta nou nou nou - *raks* ja *poks* - aina nämä nähdessään tulee niin hyvälle tuulelle!
Ja hei - näiden historiaa voi pohtia loputtomiin... Kunnianosoitus vanhalle puusepäntaidolle kunnostaa nämä käyttöön!

Viime vuosisadan alun hirsitalon massiivipuiset kauniit peiliovet pääsevät siis kunnostusurakan jälkeen odottelemaan asennusta uuteen vanhaan, mutta huomattavasti nuorempaan kuin 1915 rakennettuun kotiin. Mutta hih hih hih - nää ovet otetaan joskus mukaan mikäli koti vaihtuu. Ovat kuulkaas niin ihanat veikkoset!




Kokopuisten lisäksi entraamista odottelevat myös lasiruutuiset pariovet makuuhuoneen oviaukkoon. Nekin on samaan tapaan "mistä lie vuosien takaa" -vanhat, mutta kerrassaan ihanat sellaiset. Hämmästys on kyllä suurensuuri mikäli joskus samanlaisiin jossain törmään...

Nämä yksilöt ostettiin Ilonalta Sateenkaarentaasta. Hauska juttu sinänsä että ko. ovet nähtiin liikkeellä jo edellisen vuoden puolella, mutta näköjään se otti muutaman kuukauden haudutteluajan että meille asti tulivat.




7 ovea ja mittaamaton määrä työtunteja. Kaikenlaista rojektia... Silkasta rakkaudesta vanhoihin oviin!

3 kommenttia:

  1. Miten mä oon missannut näin upean postauksen?

    IHANUUDET!!! Mutta, monta vuotta rempanneena (ovet kunnostamatta edelleen) nostan hattua sille työlle...phuuuhhh. Meillä edessä ikkunoiden kunnostus kesällä. Sekin kauhistuttaa.

    Terkut täältä sairastuvalta!

    VastaaPoista
  2. Anni: Joo tässä oon lomaa vietellyt - ovien parissa. Puuuh... Täällä on jo alkuviikosta mainittu ääneen että onneksi ensi viikolla pääsee töihin lepäämään!

    Mutta mutta - sitä odotellessa että lopputulos palkitsee ja tulevaisuudessa voin vietellä monta lomaa ihaillen noita ovia VALMIINA. =)

    Pari pohjamaalikerrosta ekaksi valmistuneessa antaa kyllä jo hyvää osviittaa mikä on lopputulema - IHANA vaikka itse sanonkin! Jaksaa taas raaps raaps raapata hioa ja maalata =)

    Miia: Kiitos! On ihan käsittämätöntä työstää juuri noita ovia kun tietää että joku on tehnyt ne kauankauan sitten... =)

    VastaaPoista

Ajatus on tärkein =)