Tänä vuonna vanhennuttuani olen kerta toisensa jälkeen hämmästellyt sitä miten hyvin lähimmät ihmiset tuntevat minun makuni... Se on jotakin hämmästyttävää ja samaan aikaan niin mieltä hykerryttävää, että tuntuu kuin olisin saanut lahjakortteja lempparikauppoihin vaikka olenkin saanut jo kertaalleen valittuja lahjoja, toivomatta. Kerrassaan onnistunutta ettenkö sanoisi.
I-h-a-n-a kynttilälaatikko, melkein itse ostettuna edellisenä päivänä (onneksi en ehtinyt!)...
... Ja rasia tanskalaista käsintehtyä suklaata suoraan Köpiksestä. Slurps, oli hyvin hyvin herkullista vaikken ensin meinannutkaan raaskia maistella niitä...
Voi ihanuus sentään!
Totta. Ihanuus! Noita laatikoita on tullut pikkuputiikkien lisäksi nyt marketteihinkin. Kauniita! Mutta en voi ostaa/hankkia. Ihan liian monessa kodissa jo.. Mulla on jokin tuommoinen syndrooma. Ahistaa jopa valkoisen Ektorpin suhteen yms.. Joskus syndrooma unohtuu, mutta sit se taas iskee. Ja viimeksi se iski, kun ihastelin noita laatikoita ANttilassa. Uhh minua, sairasta...
VastaaPoistaILOA sinne! Mun perhe on mennyt jo nukkumaan. Mä vaan näpyttelen ja siivoan leipomisjälkiä...
Moikka! Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla massajutulla. Oma ajatukseni tietyllä tapaa lähentelee sitä, mutta sitten taas ajattelen myöskin niin, että asiat/esineet täytyy istuttaa miljööseen sillä tapaa persoonallisesti etteivät ne näytä ensimmäisenä siltä että niitä on myös tuhannella muulla =)
VastaaPoistaHave a nice weekend! =)
MOI!
VastaaPoistaBlogissani on haaste siule!
Mitä kuuluu?