Ohhoh. Materialistista. Hihihihii...

Kannattaa olla varovainen toiveidensa kanssa, sillä joskus niillä peijakkailla on taipumus käydä toteen... Toki jos kyse on kivasta jutusta niin silloinhan se on vain mukavaa jos näin käy, kuten allekirjoittaneelle tällä kertaa. Olen itse asiassa niin täpinöissäni etten edes tajua sitä. Heh. Ja huh huh... Ja heh heh. =)

Mikäpä muu voi saada hymyn näin korviin kuin se, että maallisen himon kohteena ollut sohva kököttää olkkarin lattialla. What???

Aktiivista haaveilua kyseisestä kapistuksesta olen harrastanut kyllä niin pitkään etten edes muista. Ensimmäinen blogimerkintä aiheesta on tehty 16. maaliskuuta seuraavilla sanoilla (kyseessä oli unelmakoti -postaus): "Olohuoneeseen hankkisin -ah niin ihanan Ektorp -sohvan, valkoisena. Pst. Haluaako joku ostaa vuoden vanhan divaanisohvan, jotta voisin heittää reissun Ikeaan jo nyt... Talosta viis."

Seuraavan kerran oman pään ulkopuolinen maininta löytyy viikko sitten kirjoitettuna, 26. kesäkuuta: "Edelleen se Ikean Ektorp kummittelee sielunmaisemassa... Haluaisin niin kovasti paljon sen ihanan unelmasohvan. Tahtoo! Tahtoisiko joku tuon nykyisen?"

Hmm... Enpä sitten todellakaan edellisen kirjoitettuani tiennyt viikon päästä omistavani sen unelman. I-h-a-n-a-a ja yhtäaikaa todella turhanpäiväistä, mutta suokaa anteeksi... On vaan niin uskomaton juttu koko homma.

Viikko sitten kirjoittamani postauksen jälkeen päätin siis oikeasti alkaa tavoitella unelmaani ja laitoin vanhan sohvani myyntiin. Mainitsin jopa parille ihmiselle elon silloisen sohvani kanssa tuntuvan siltä kuin olisin naimisissa väärän miehen kanssa... Kuulostanee hullulta, mutta minkäs teet jos mieli halajaa muualle. Ektorp -rakkauteni on kyllä niin tunnepohjainen, että tiedän sen kestävän. Pitkään.

Myynti- ilmoitukset oli tulostettu ja olin jo täyttelemässä lehteen rivi -ilmoitusta, kun kohdalleni sattui sohvantarvitsija lähempää kuin uskoinkaan. Mahtavaa! Nyt sitten elelen pari viikkoa kahden sohvan loukussa, onneksi kuitenkin omistaen niistä vain toisen.

Ja mikä vielä hulluinta kaiken muun lisäksi on se, että olin kohteliaasti kieltäytynyt Ikeaan suuntautuvasta reissutarjouksesta sunnuntaille, eiliselle siis. Kaikkien sattumusten summana siellähän sitä kuitenkin tuli keikuttua reissussa mukana ja jostakin kumman syystä isommalla kalustolla kuin mitä alkuperäinen tarkoitus oli...

Uusi ihanaiseni johon olen kyllä supertyytyväinen on niin hieno -ja valkoinen, että joutunen virittelemään siihen jonkinlaisen älä istu tässä -kyltin. Raaskinkohan itsekään käyttää sitä, hmm...


Kaikenkaikkiaan kyseinen sohva näyttää kyllä juuri siltä miltä kuvittelinkin sen näyttävän. On se vaan mahtavaa, vielä kerran. Hei muistinko jo mainita, että olen aika innoissani uudesta sohvastani? Hehee... Ihqua!