Huputusta

Todella innokkaasti aloitettu sohvan valkaisuprojekti tyssäsi kuin seinään, en kylläkään tiedä että mistä syystä. Kaikki hankalimmat kohdat olen jo taiteillut, eikä enää tarvitsisi kuin liittää iso kappale ja kyynärnojien osat toisiinsa, sekä ommella alareunaan käänne. Ei siis ihan hirveä homma, mutta toteuttaminen on jäänyt hamaan tulevaisuuteen...

Projektikuvia keskeneräisyyksistä. 7,5m kangasta, hitusen hankalahkoa käsitellä...

Aloittelin tätä sohvaprojektia mutama viikko takaperin, samalla kun tuntui olevan monta muutakin rautaa tulessa. Mitä sitä sitten viettelemään vapaa-aikaa laiskotellen, kun ajan voi käyttää myös tehokkaasti hyödykseen... Viime aikoina olen kyllä varmistunut siitä, että olen saanut verenperintönä jonkinlaisen annostuksen tietyntyyppistä tehokkuutta. Sama suomennettuna: Yritän ottaa iisisti, mutta samaan aikaan mieltä vaivaavat tuhat tekemätöntä asiaa. Aargh.

Ompelin käsin kohdistusmerkkejä jotka helpottavat kokoamista huomattavasti.

Palatakseni itse sohva-asiaan, niin olen pohtinut sellaistakin vaihtoehtoa, että laittaisin nykyisen omani oikeasti myyntiin. Edelleen se Ikean Ektorp kummittelee sielunmaisemassa... Haluaisin niin kovasti paljon sen ihanan unelmasohvan. Tahtoo! Tahtoisiko joku tuon nykyisen?


Hmm... Oikein kun odotan, niin jaksan uskoa ja unelmoida E: n kotiutuvan jossakin vaiheessa. Kysehän on kuitenkin vain sohvasta eikä sen ihmeellisemmästä hommasta. Ensihoitona aion kuitenkin hurautella tuon hupun valmiiksi, jolloin nykyinenkin on oikeaa väriä. Askel lähempänä unelmaa siis!

Jk. Jossakin blogissa kirjoitettiin, että ihan parasta ovat toteutuneet unelmat. Juurikin näin!