Nightingale Song

Nautin suuresti hiljaisuudesta. Etenkin jos ympärillä on ollut menoa ja meininkiä, on ihanaa rauhoittua ja sulkea korvansa kaikelta ulkopuoliselta melulta. Luonnonäänet ovat asia erikseen ja juuri tästä syystä pidänkin itseäni melko onnekkaana. Takapihaltani alkavalla 10 metrin metsäkaistaleella viihtyvät niin oravat, jänikset kuin linnutkin, ikäänkuin asuisin enemmänkin metsän reunassa. Paitsi että tie joka metsän jälkeen tulee pitää liikenteellään huolen siitä etten ihan erakoidu...

Anyway, hiljaisuutta arvostavana ihmisenä ajattelin etten koskaan laittaisi blogiini mitään taustamusiikkia... Kunnes törmäsin Nightingale Songiin eli satakielen lauluun.

Musiikkisoitinta lataillessani pihalle vievä takaovi oli auki. Koomista olikin kun hetkittäin en tiennyt tuleeko linnunääni koneesta vai livenä ulkoa... Nauttikaa ja jos ärsyttää niin laittakaa nappulasta hiljaiseksi. Ei onnistuisi metsässä tällainen volyymisäätö =)

Tässä toinen ihana tuttavuus, Miljoonakello. Ehkäpä tämän kesän suosikkikukka... Kaunis jokatapauksessa.

Mitä luontoon ja pihaan tulee, niin tällä hetkellä on kyllä käynnissä melko ainutlaatuinen vuodenaika. Odotusta, kyttäilyä ja pohdintaa, suunnittelua... Aika pökerryttävää!

Ulkona on nytkin aistittavissa juuri tällainen viipyvän jännittävä tunnelma... Kuin luonto odottaisi lähtölaskentaa että Nyt!

Vihreässä on kyllä jotakin selittämätöntä elämänvoimaa... Samoin kuin näissä edeltävissä kuvissa. Miten joku asia onkin voitu kuvata näin kauniin hauraana? Kyseinen otos on viime vuoden Kekkilän kesäoppaasta, yksinkertaisen kaunista vaikkei "kuva kuvasta" teekään sille oikeutta.

Voi kunpa luonnonvihreää voisi purkittaa tuoksuineen. äänineen ja tunnelmineen... Tämä vuodenaika ja hetki on korvaamatonta ja rahalla saavuttamatonta. Kaunista.