Tutkivaa journalismia

Osa 1. Katoavaa kansanperinnettä

Edellisen postauksen tiimoilta eksyin nostalgisiin ajatuksiin ja ajauduin tunnelmoimaan vanhoja hyviä aikoja...

Kotipaikkakunnalla mukava naapurinmies oli töissä kyläkaupassa ja ajoi myymäläautoa, joskus jopa kotiovelle asti. Rupesin näin jälkeenpäin miettimään, että taisipa siinä meidän talon kulmalla kyllä olla ihan oikea myymispysäkki.

Jollen ihan väärin muista, niin kyseisiä pysäkkejä ei merkattu sen koommin kuin lyhtypylväästä roikkuvalla A4 :lla. Pylvääseen oli kiinnitetty kyltti, jossa oli myymäläauton logo, kaupan nimi ja aikataulu milloin auto kurvailee kyseiselle pysäkille. Yhdellä paikkakunnalla, eikä voi sanoa edes että suurella sellaisella, olen nähnyt samalla pysäkillä kahden eri kaupan aikataululaput.

Eli ennen vanhaan vuori on viety muhammedin luo, kun nykyään taasen jokaisen on itse päätettävä minkä kaupan pihaan autonsa ajaa?

No anyway, ennen vanhaan niin kuuluisa ja näkyvä maalaiskulttuurin symboli kuin myymäläauto onkin ollut, niin tänä päivänä kyseiset palveluautot meinaavat hiipua sukupuuttoon. Jos sittenkin laittaisin harkintaan sen mahdollisen lottovoiton mukanaan tuoman ostovoiman... En alkaisi myymiskauppiaaksi, mutta voisin perustaa pyörillä liikkuvan maaseutukahvilan tms kohtauspaikan. Mikä bisnesidea!

Pienen googletuksen jälkeen Wikipedia tiesi kertoa myymäläautoista seuraavaa: Ensimmäinen myymis (itse kutsun myös nimellä kauppa -auto) Suomessa oli Elannolla vuodesta 1932. Kulta -aikaa kyseisillä autoilla olivat 60 - ja 70 -luvut. Ajat muuttuu kuten seuraavasta huomataan: parhaimmillaan myymäläautoja on ollut liikenteessä 1200 (!) kappaletta, nykyisin noin 30. Kevyt romahdus ettenkö sanoisi.

Rouvat odottelemassa ostosvuoroaan.

Kyseinen kuva on julkaistu Nurmijärven sanomissa 20.8.1968. Kuva lainattu täältä, Nurmijärven kunnan sivuilta.


Jotkut rohkeat ovat uusineet kalustoa vielä 2000 -luvulla, kuten esim. Kutemajärven talouskauppa Kangasniemellä 2005.
Tämä kyseinen myymälä kuulostaa kyllä niin mukavalle pelkästään nimensä perusteella, että ensi kesän lomakohde taisi juuri ratketa... Haluan päästä vielä kerran fiilistelemään ihanaa myymismeininkiä!

Kaiken kattavasta internetistä löytyi myös hauska sanomalehtiartikkeli Nurmijärven Sanomista vuodelta 1968. (Edellä oleva kuva liittyy tähän artikkeliin.) Kyseisessä lehtijutussa käsitellään Syrjälän asutusaluetta ja käsittääkseni haastateltiin pysäkille tulleita ihmisiä alueella viihtymisestä. Seuraavassa suora lainaus artikkelista:

"Myymäläauto pistäytyy alueella joka toinen päivä vähän puolen päivän jälkeen. Tämä aika on sellaista mukavaa juttutuokiota, jolloin voi vaihtaa muutamia ajatuksia naapureiden ja muiden alueella asuvien kesken. Tässä tilaisuudessa oli hyvä tehdä muutamia hastatteluja. Onhan se tilaisuus jossa useasta perheestä on joku edustaja paikalla."
Ja kokonaisuudessaan lainausartikkeli löytyy täältä.

Näinhän se on. Myymispysäkki on ollut hyvinkin sosiaalinen kohtauspaikka, näinköhän kaikilla on ollut edes ostettavaa vaan paikalle on tultu pikemminkin seurustelumielessä?

Hitusen vielä lisää netistä tutkittuani löysin sellaistakin tietoa, että myymäläautot ovat päätyneet jopa gradun aiheeksi. Kansatieteilijä Jussi Lehtonen on tehnyt pro gradun nimellä "Viettelyksen vaunu. Kulttuurianalyyttinen tutkimus suomalaisista myymäläautoista."
Mahtava aihevalinta. Ja mikä nimi, Viettelyksen vaunu!

Toivottavasti myymikset eivät täysin katoa maailmankartalta. Perustetaanko Myymäläautojen puolesta -kannatusyhdistys?