Hän valitsi minulle kirjaimeksi koon (K), josta on tarkoitus keksiä 10 sanaa jotka ovat minulle tärkeitä tai kuuluvat muuten elämääni. Mielenkiintoista! Ensin keksin vain kellon (Mikä mielikuvitus…), mutta sitten homma lähti jo siinä määrin käsistä, että jouduin raakkaamaan finaalilistalle selvinneet.
Olematta sen enempää missään järjestyksessä, valintani kohdistui seuraaviin asioihin:
1. Kevät - Vihreän kauden avajaiset, hienoja hetkiä kun luonto heräilee uuden tulemisen edessä. Koen kevään jotenkin puhdistavana, uuden ajan alkuna.
2. Kissa - Suuri haave, en vielä tiedä kuuluuko toteutettavien listalle. Melkoisen tiukan pohdinnan alla tämä aihe.
3. Kaverit - Laittaisin tämän K: n Y: llä, eli Ystävät. Todella tärkeä henkireikä, ilman ystäviä olisi tyhjää.
4. Kannettava - Ihqu oma läppärini, jonka kanssa istun sohvalla ja syvennyn ihaniin blogeihin. En myöskään ensimmäisenä luopuisi sähköpostista.
5. Kello, kalenteri, kännykkä - Ajankäyttöä ja yhteydenpitoa, tuskin osaisin elää ilman taskukalenteria. Ja näistä kahdesta muusta luopuisin? Tuskinpa.
6. Kaiuttimet - Elämä on musiikkia ja musiikki on elämää, ilman kaiuttimia sitä olisi hivenen hankalampaa kuunnella… Omaan laajan musiikkimaun ja toisinaan nautin suuresti pelkästä hiljaisuudesta.
7. Kamera - En vaihtaisi pois, päinvastoin haaveilen rinnalle toista mallia, puolijärkkäriä…
8. Kangas - Luovuutta, liian vähän toteutuksia viime aikoina.
9. Käsityöt - Sekalainen kokoelma harrastusmuotoja, keramiikka, virkkaus, ompelu jne. Aina valmis kokeilemaan uusia tekniikoita. Voisikohan askartelun lukea näihin? Kollaasit…
10. Kirjat - Sisustus ja puutarha sellaiset. Rakastan hyviä sisustuskirjoja, erityisesti mitä vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia sitä parempi. Myös tarinat vanhoista taloista lumoavat, samoin kuin kerronnalliset puutarhakirjat.
Hauska haaste!
Mikäli haluat haasteen itsellesi laita kommenttiin maininta, niin heitän kirjaimella!
Jk. Tiedättekö sellaisen hetken kun toivoo että kukaan ei näkisi?
Eilen kotiutuessani kyläreissulta lunta oli tupruttanut kotipolkuni varrelle ja mieleeni tuli ajatus hienosta kuvasta jossa näkyy vain askeleet lumessa.
Kävelin siis takoperin (Kyllä vain, takoperin..) kotiovelle ja ajattelin ottaa kuvan aamulla kun olisi valoisaa. Hämmästys oli suuri kun aamulla huomasin herra tai rouva X:n kolanneen lumet myös minun pihaltani! (Onkohan huoltoyhtiömme palveluja laajennettu?) Ja näin ollen myös "upea" taideteokseni joutui ikuiseen kadotukseen..
Lohtuna tässä on se, että olettaakseni kukaan naapureistani ei nähnyt hiukan hankalahkoa takaperinkävelyä...
Morjens!
VastaaPoistaHIENO postaus! Kyllä niitä asioita löytyy kun vähän aikaa miettii:)Minäkään en ensin keksinyt R.stä kuin rautanaulan ja risukasan:)
Hitsi, hohotin tuota sun rapukävelyä, mitäs jos ne X-ihmiset ovatkin nähneet sen ja sen takia kolanneet...ajattelivat että voi tuota rouva parkaa, pelkää liukastuvansa kun kävelee takaperin, riennetäänpäs apuun:))
Niinpä! Nimittäin tänään ei ole kola viuhunut... =)
VastaaPoistaJoo. Olemme selvästi sukua... nimin. joskus yrittänyt sellaista, että hyppää mahdollisimman kauas puhtaaseen hankeen (ja pois...) jotta voi napata hilpeän kuvan. No, koska emme kuitenkaan ole mitään telinevoimistelija- saati muutenkaan urheilusukua, poishyppy oli sen verran hankalaa, että tekemättömäksi hommaksi jäi... Mutta yritetty on. Enkä tiedä, kuinka moni näki.
VastaaPoistaSen verran päivitystä, että rannalla oleva kämppä on nyt tyhjä, huomenna vien avaimet pois. Jes. Ja syvennyn sitten todenteolla tähän 'elämää neljässäkymmenessä neliössä' -vaiheeseen. Tulevaisuudessa siintävät isommat tilukset menivät tänään hiukan eteenpäin; maakauppaneuvottelut siis jatkuvat. Viikonloppuna ennätin jo raastamaan vanhoja olohuoneen (siis OPETTAIAJAINhuoneen) tapetteja alas. IHANAA!!!!! Minä sitten RAKASTAN pukamista!!
Niin, heitä kirjain vaikka puhelimeen, listaan tänne sun kommenttiosiooon.
-systeri 'ei-kuitenkaan-omaa-blogia'-
No niin, muutama tunti eteenpäin edellisestä maininnasta "Mitä -eikö tänään kukaan enää kolannutkaan?!? - joku Mysteerinen Henkilö oli huitaissut pihani puhtaaksi. Pelottavaa tässä on se että tähänhän voisi vaikka tottua...heh =)
VastaaPoistaEräs ystäväni visioi, että keväällä joku tulee kyselemään kahveja nimimerkillä "Olen tässä koko talven kolaillut..." Voisi kai sitä vaikutuksen tehdä noinkin? Epäilen sitä silti enemmän huoltoyhtiön puuhiksi... Mystistä kyllä kun en ikinä onnistu ketään näkemään kolailuhommissa.
Maiju, jees homma kun ootte päässeet jo työnalkuun! Remontointi on kivaa kunhan ei kestä viittä päivää kauemmin... Nimim. Alkuvuoden Pikkuremontitar =)
No ei kai, vitsi vitsi. Kuvittelinkohan muuttavani joskus siihen puutaloon ja kaikki olisi valmista -tsups- vain? Tuskinpa sentään =)
Koolla on siis väliä! Hyviä aiheita, hauskaa luettavaa. Vielä kun olisit saanut ne jäljet kuvattua...
VastaaPoistaOlivieno: Täytyy yrittää olla joku päivä supernopea takaperinsipsuttelija, ennen Mystistä Kolailijaa =)
VastaaPoista